torstai 28. lokakuuta 2010

Aasinsiltoja etsimässä

Tänään Helsingin kirjamessuilla esittelin kaksi Vuoden kristillinen kirja 2010 -ehdokasta, Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskustelukirjan Tiedän uskovani, uskon tietäväni (Minerva) ja Pirjo Silverin sekä Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan Tyrvään Pyhän Olavin kirkko (Kirjapaja).

Kirjoja ei ensilukemalla oikein yhdistänyt mikään, mutta kun ne piti yleisön edessä tarjoilla (aikaa noin 25 minuuttia), niin aloin etsiä aasinsiltoja. Haastateltavinani olivat Pirjo Silveri ja kustannustoimittaja Pekka Saarainen.

Ja löytyihän niitä yhteyksiä. Kummassakin kirjassa on kyse vuoropuhelusta. Tilan täyttämisestä omilla näkemyksillä. Mutta – ja tämä on tärkeää - sen ottamista huomioon, mitä toisella on tuomisia. Keskustelijat kunnioittavat toisen näkemystä, vaikka oma onkin erilainen.

Pihkala ja Valtaoja puhuvat uskosta ja tiedosta, tämän- ja tuonpuoleisuudesta sekä moraalista. Lavonen ja Rauhala käyttivät erilaisia tyylejä koristellaan Tyrvään tulipalossa tuhoutuneen ja uudelleen rakennetun kirkon. Heidän työnsä ovat vuorovaikutuksessa keskenään, vaikka taitelijat eivät samaan aikaan kirkkosalissa työskennelleetkään.

Kahden näennäisesti erilaisen kirjan välillä on siis paljon yhteistä. Lukijan ilo on löytää se.

torstai 7. lokakuuta 2010

Nobel ahdistaa taas

Kirjallisuuden Nobel-palkinnon sai perulaissyntyinen Mario Vargas Llosa. Nykyisn Madridissa asuvalta kirjailijalta on suomennettu 11 teosta, tuorein tältä vuodelta: Tuhma tyttö.

Ja nyt tulee se kauhea tunnustus. En ole lukenut yhtään Vargas Llosan romaania. Voi tätä sivistymättömyyttä!

Lissä tunnuistuksia: en ole lukenut viime vuoden voittaja Herta Mülleriä. Hyllyssäni tosin on Mülleriä, sen kun vain lukisin. En kyllä uskalla tähän hätään luvata, sillä juuri nyt kahlaan läpi työni vuoksi Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2010 ehdolla olevaa kirjaa, tai oikeammin kahta.

Oletko sinä jo Mario Vargas Llosasi lukenut? Mistä kannattaisi aloittaa?