perjantai 24. marraskuuta 2017

Aforistinen sarja 1




Jos totuutta etsii uskonnosta, pitää varautua siihen, että myös löytää etsimänsä.

Totuudet ovat asioita, joiden varassa elää. Ne voivat olla myös vääriä tai valheellisia ja silti toimia pitkään ja olla tyydyttävän elämän rakennuspuita.

Ällös rakenna elämääsi totuuksien varaan!

Sekin on hyväksyttävä, että totuus on luonteeltaan rajaava, ei kaikki mukaan sulkeva, tai edes kutsuva. Sellaisten totuuksien aika meni jo.

Vaikka ne lisääntyvät.

II

Jos totuutta harvavoi mediasta, tulee pitkä iltapuhde. Saattaa mennä aamuun asti. Uuden päivän sarastus on uuden mediaähkyn alku, vaikka nettisisällöt eivät tunne aikavyöhykkeitä, linnunradoista puhumattakaan.

Bittien avaruus on totuuden leikkikenttä, hiekkalaatikko, jossa lapsi tekee linnan, joka on aina uuden sadun alku. Sen pituinen sekin.

Media on totuuden renki. Uskokoon ken haluaa. Totta se on silti sanojan suusta, sydämestä - ja kukkarosta kuultuna.

III

Vain kolmesta kannattaa kirjoittaa: rakkaudesta, kuolemasta ja totuudesta. Mutta tärkein niistä on uutinen, joka yhdistää kaiken.

Anteeksi, mutta puhutteko intohmorikoksen poliisiraportista? - En puhu. - Mistä sitten? -
Aforismeista, joita tavataan joskus otsikoissa. Tahattomasti tosin.

Vale, emävale, otsikko.

Totuuden vastakohta on otsikkoformaatti. Lupaa mutta ei lunasta.On pakotettu tilaan, josta loppuu happi. 

Pökerryttävää tiedonvälitystä.

Otsikon vastakohta on kronologinen selitys. Siis että lentokone ei pudonnut, vaan noustuaan ja noin tunnin lennettyään, aamiaistarjoulun vielä kestäessä - tarjolla oli sämpylöitä ja kahvia/teetä - moottorin tuli vika ja kone joutui tekemään pakkolaskun ja silminnäkijöiden kuulohavainnon mukaan mitä ilmeisimmin tuhoutui sitä yrittäessään.
 

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Ilmiö tämäkin

Kirjamessuilla Helsingissä osui silmiini pieni trendi tai ilmiö. Näin useita kirjoja, joissa oli värisyrjä. Useimmiten musta. Sillä varmaan haluttiin alleviivata kirjan "synkkää" sisältöä tai muuten vain hehkuttaa kirjaa tapauksena. Värisyrjä on myös oiva erottautumiskeino kirjakauppojen  pinkkamarkkinoilla. Tässä pari esimerkkiä:



perjantai 10. marraskuuta 2017

Voi Finlandia!



Taas on se aika vuodesta, kun kannattaa ryhdistäytyä. Ainakin mikäli pitää itseään kaunokirjallisuuden ystävänä & edes alkeellisena tuntijana.

Häpeä tunnustaa, mutta Finlandia-palkintoehdokkaat eivät herätä juurikaan kuhinaa. Olen lukenut niistä vain yhden, Miki Liukkosen tuhdin O:n. Kiinnostava kirja, kokeellinen, keikaileva ja kirjallisuuteen itseensä  viittaava. Kirjan väite maailmasta on, että aika voi nyrjähtää. Ja pakkomielteiset ihmiset (siis me kaikki) sen mukana.

Nyrjähtää voi myös tavallisen lukijaparan mieli. Kovin helppoa kattausta raati ei ole tehnyt. Liukkosen lukeneena voin sanoa, että siitä ei kannata aloittaa.

Eniten ehdokkaista minua kiinnostaa ehkä Cristina Sandhun Valas nimeltä Goliat. En käy arvailemaan mikä kiinnostaa Elisabeth Rehniä niin paljon, että hän nostaa sen voittajaksi.