lauantai 28. lokakuuta 2017

Enkeleitä kirjamessuilla

Olen lukenut suurella mielenkiinnolla Terhi Utriaisen kirjaa Enkeleitä työpöydällä. Se ei ole tavallinen enkelikirja muiden joukossa, vaan tutkimuspäiväkirja, etnografisen metodin esittely. Utriainen tutkii naisten enkeliuskonnollisuutta eli sukeltaa uushenkisyyden (new agen ja siihen rinnastettavan esoteerisyyden) monenkirjavaan enkelivaahtoon. Samalla hän pohtii uskonnon muuttumista ja merkitystä nykyajassa.

Haastattelen Utriaista tänään illansuussa kirjamessuilla Tiedekulmassa. Tein hänestä myös ennakkohaastattelun Kotimaa-lehteen. Se on luettavissa verkosta:

Enkeli-innostusta tutkinut professori: "Enkelit koetaan ystäviksi, joille voi kertoa kaiken"

Outo tunne lukea kuinka Utrianen keskustelee tekstissään kirjoittamieni enkeliaiheisten kirjojen kanssa. Kirjat (neljä kappaletta) on tehty 1995-2003. Huomaan entistä selvemmin, että valitsemani näkökulma on  vahvan kirkollinen olematta kirjamellinen. Ajattelin silloin, ja ajattelen vieläkin, että sanoitin enkelikäsitystä ensisijasesti kirkolliselle yleisölle, jolle  - ainakin osalle - vertauskuvallisuutta korostava lähtökohtani saattoi olla liikaa. Ja vastaavasti henkisemmän enkelinäkemyksen ihmisille olin liian kirkollinen, sillä pyrin tekemään rajaa kristillisen ja uuskenkisen enkelikäsityksen välillä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Niillo Rauhala lukee runon

Tapasin runoilija Niilo Rauhalan hänen nykyisessä kotikaupungissaan Oulussa. Lensin sinne ja Rauhala oli minua kentällä vastassa. Keskustelimme hänen kotonaan kolme tuntia runoudesta. Tein Kotimaa-lehteen haastattelun. Se löytyy tästä:

Runo avaa toivon oven

Haastattelun jälkeen pyysin Rauhalaa lukeman videolle myös runon, joka mielestäni on ajankohtainen edelleen. Se sanoittaa uskoakseni monen tuntoja tänä epävarmuuksien ja -selvyyksien aikana. Runo on peräisin Rauhalan esikoiskokoelmasta Tähän päättyy kesä (1967). Se on kirjoittetu siis 50 vuotta sitten.