sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Pakko tunnustaa pettymys



Tehdään tämä heti selväksi: Pajtim Statovcin Bolla (Otava) on hieno romaani. Hyvin kirjoitettu kuin mikä. Ilo silmälle ja mielelle. Varmasti Finlandiansa ansainnut.

Sitten toinen näkökulma: olin pettynyt. Ensisijaisesti omaa syytäni, sillä etukäteen olin lukenut romaanista paljon ja saanut siitä kuvan paljon isompana ja teemoiltaan laajempana ja kantaaottavampana kuin miten sitten osoittautui. Ajauduin lukemaan Bollaa viimekädessä balkanilaisen homoseksuaalisen miehen vaikeuksien ja identiteetin kuvauksena (toki muitakin teemoja oli, mutta tämä nousi minulle päälimmäiseksi - esimerkiksi käärmesymboliikasta en oikein saanut otetta, tuntui päälleliimatulta). Käsittääkseni teema on tuttu jo Statovcin aiemmasta tuotannosta.

Yhtä kaikki, hyvä että ostin kirjan ja luin sen - kuten varmaan luen myös Statovcin tuotantoa jatkossakin.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Kirjoittamisen uusi taso


Olen jo parin vuoden ajan kirjoittanut kotioloissa omaksi ilokseni mustekynällä, siis sellaisella "vanhan ajan mustekynällä". Tosin sen verran moderni kynä on ollut, että siinä on mustesäiliönä patruuna ja ulkonäkö kuin missä tahansa trendikynässä. Sain kynän lahjana.

Lahjakynä (Lamy Lx) oli kuin porttiteorian huume. Kiinnostuin asiasta. Jäin koukkuun. Jokin mustekynän kirjoitustuntumassa innosti vuosikymmenten jälkeen. Tuntuma on erilainen kuin kuulakärkikynässä tai mustekuulakynässä (rolllerissa).

Pitkään olen myös haaveillut niin sanotun paremman mustekynän hankkimisesta. Tarjonta on laajaa, ei tosin Suomessa, mutta maailmalla ja netissä senkin edestä.  Mahdollisuus osui kohdalle kun liike, jossa myytiin myös saksalaisia Montblanceja, lopetti ja näin ikkunassa olevat alennusprosentit: 30-70. Tosin jos lähtöhinta on riittävän korkea, ei edes huomattava aleprosentti tee ostoksesta halpaa. Manittakoon, että ostamani kynä on kyseisen arvobrandin "edullisen" tuotesarjan StarWalkerin edullisin mustekynä. Varmaan vähän kuin A-sarjan Mersu...

No nyt tuli jo ensimmäinen mustepatruuna käytettyä. Niitä on  paketissa kahdeksan. Musteen väri on "kekiyön sininen". Aika sukkelaan patruuna myös kului. Kirjoitustuntuma kynässä on pehmeä, samettinen, jotenkin ylellinen. Tosin M- eli mediumterä antaa aika paksun jäljen, siihen on pitänyt totutella.

Ovatko ajatukset parempia jos ne kirjoittaa paremmalla kynällä? Eivät tietenkään, mutta jos kirjoittaa paljon käsin, antaa arvoa myös kynille ja sille tuntumalle, mikä syntyy terän ja paperin kohtaamisesta. Siihen ne ajatukset on tarkoitus kylvää, idättää ja saada tekemään hedelmää.

tiistai 28. tammikuuta 2020

Veljesten kilpajuoksu

Luin kaksi kirjaa. Poikkeuksellisen mielenkintoinen kombo: emerituspiispa Eero Huovinen ja hänen veljensä, oikeustieteen tohtori Sakari Huovinen kirjoittivat tahoillaan kirjat vanhemmistaan, Lauri ja Aili Huovisesta. Kirjat ilmestyivät viikon välein, mikä ilmeisesti oli veljellistä kilpailua siitä, kumpi ehtii ensin.  - Sakari voitti viikolla, mutta Eero korjasi mediapotin.

Kirjat ovat erilaisia, vaikka puhuvatkin samoista asioista samohin lähteisiin (kirjeenvaihtoon) tukeutuen ja keskittyen erityisesti vuosiin 1940 - 1954.

Olen kirjoittanut kolme juttua aiheesta. Ensin uutisen kirjojen ilmestymisestä. Toisekseen välikommentin, alkuhehkutuksen ennen kuin olin lukenut kirjat. Kolmas juttu on pitkä arvio/esittely Äidin ikävä (WSOY) ja Isän kädestä (Teos) -kirjoista. Juttu ilmestyy 31.1. Kotimaa-lehdessä ja on verkossa luettavissa täältä.