keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jäähyväiset kirjaimille


Tyly tiedote napsahti sähköpostiin: ”Kirjain-kirjallisuuslehti lopettaa ilmestymisensä. Lehteä ehti ilmestyä vuodesta 2006 lähtien yhteensä 26 numeroa.”

Surullista. Kirjallisuuden ystävänä olen myös kirjallisuuslehtien ystävä. Niitä pitäisi olla enemmän, ei vähemmän. Mutta ajat ovat kovat, kirja-alalla kuohuu ja uusia asemia haetaan ja uusia liiketoimintamalleja etsitään. E-kirja kolkuttelee ovella ja aiheuttaa hermostuneisuutta kustannustaloissa – olkoonkin, ettei e-kirja vielä ole lyönyt itseään läpi täydellä voimalla. Mutta ehkä sekin päivä nähdään.

Kirjain poistuu näyttämöltä, mutta Parnasso jää. Toki suomeksi ilmestyy myös muita kirjallisuuslehtiä, mutta ne ovat levikiltään ja tunnettuudeltaan suurelta yleisöltä hieman piilossa, kuten Nuori Voima tai Niin & Näin.

Vai onko niin, että kirjallisuuslehti on aina suuren yleisön tavoittamattomissa? Onko kirjallisuulehden uskottavuuden mitta siinä, että se on marginaalissa?

Yhtä kaikki, Suomi on taas yhtä lehteä köyhempi maa.

Edesmenneen lehden viimeinen numero luettavissa täältä

tiistai 4. joulukuuta 2012

Arvasin oikein: Lundberg!


Kun Finlandia-palkintoehdokkaat julkistettiin, heitin blogini lopussa arvauksen: Halonen valitsee Lundbergin.

Jotenkin vain oli sellainen tunne. Intuitio, selkeä vakaumus.

Presidentti Tarja Halonen valitsi voittajaksi Ulla-Lena Lundbergin romaanin Jää. Hyvä valinta.

Suomi tarvitsee Jään synnyttämää kirjallista maisemaa, tunnelmaa, kieleen kiedottua todellisuutta, teoksen syvää, ymmärtävää, ihmistä kunnioittavaa, hänen moniulotteisuuttaan, ristiriitaisuuttaan ja rakastettavuuttaan korostavaa kerrontaa. Jää on terveellinen, terapeuttinen ja samalla kertaa sekä nostalginen että visionäärinen.

Edelliset Finlandia-palkintoaiheiset postaukseni täällä ja täällä.