sunnuntai 10. elokuuta 2014

Tove Janssonia etsimässä


Kävin Ateneumin Tove Jansson näyttelyssä. Suosittelen. Ostin sieltä kirjan. Sitäkin voin suositella. Kirja on Boel Westinin Ord, bild, liv. Tove Jansson (2007). Se on ensimmäinen perusteellinen elämäkerta Janssonista.

Syitä kirjan hankintaan on kaksi. Ensinnäkin innostuin näyttelyssä Tove Janssonista, erityisesti siitä, että hän on paljon enemmän kuin vain muumien mamma. Toisekseen halusin ylläpitää/kohentaa ruotsintaitoani ja hyvin kirja on tähän mennessä sujunut (valitettavasti jouduin työn puolesta lukemaan kesken kaiken toisen kirjan – kiinnostava sekin). Kirjan yksi tajuntaan asti päässyt yllätys on Tove Janssonin ruotsalaisuus, olihan hänen äitinsä Tukholmasta, jossa myös sukulaiset asuivat. Jansson myös kävi ensimmäisen taidekoulutuksensa Tukholmassa.

Tove Jansson syntyi 100 vuotta sitten.  Törmäsin hänen elämänvaiheisiinsa kuvatessani muistolattaoja.
Täällä Tove Jansson asui lapsuutensa (muistolaatassa on T.J:n lisäksi häkellyttävä määrä luovien alojen nimiä!):


Ja täällä hän sittemmin asui ja työskenteli:


Muumi-sarjakuvien piirtäjä Lars Janssonin muistolaatta on osoitteessa:


P.S. Atskin näyttelykirjana toiminee paremmin Tuula Karjalaisen Tove Jansson – tee työtä ja rakasta (Tammi 2014)

P.P.S. Suosikkini muumikirjoista on Muumilaakson marraskuu.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lukulaite kadoksissa


Kirjallista muuttoa, osa 8
Kirjat ovat hyllyssä, kylläkin sikin sokin, mutta yksi on joukosta poissa: Sony Reader. Missä se on? Mielestäni pakkasin sen mukaan, mutta nyt ei ole osunut käteen…
Olisiko ohut musta mennyt muiden kirjojen sekaan ja piilottelisi nyt kahden tuhdin kaunokirjallisen serkkunsa kainalossa, silmiltä piilossa?
Ei muuten, mutta laitteessa on Volter Kilven Alastalon salissa ja Juhani Ahon Lastuja, joita olen silloin tällöin huviksi ja hyödyksi lueskellut.
Missä olet Sony Readerini!?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kulahtanutta menoa


Kirjallista muuttoa, osa 7

Pakon edessä harvensin kirjahyllyä. Oli helpompi luopua uusista kirjoista, jotka oli luettu, mutta jotka eivät syystä tai toisesta olleet jättäneet suurempia jälkiä. Varsinkin dekkarit saivat mennä.

Lopputuloksena on hieman yllättäen ja kiusallisesti kulahtanut kirjakokoelma. Vanhaa tavaraa, rispautuneita kansipapereita ja menneiden vuosikymmenten tomua.

Mutta ehkä kyse on sielunkuvasta: tällainen minä oikeasti olen, vanhoista kirjoista tehty…

Sain vihdoin myös toteutettua unelman. Nyt kaikki runokirjat ovat samassa kohtaa kirjahyllyä (tosin yksittäisiä kokoelmia voi vielä olla missä sattuu, mm. töissä on useampikin…). Yhtään rukokirjaa en kuitenkaan laittanut kiertoon.

Jokin kirjallinen periaate pitää muuttajallakin olla.


torstai 26. kesäkuuta 2014

Kolme divaria

Kirjallista muuttoa, osa 6

Noin 300 kirjaa lähti parempiin käsiin - tai roskiin. Toimitin kolmeen divariin  latikollisia painotuotteita. Yksi sai noin 200 kirjaa, toinen yli sata ja viimeinen loput + äänikirjoja.

En ole tyytyväinen suoritukseeni. Olisi varmaan pitänyt suomustaa toiset kolmesataa. Nyt nimittäin näyttää huolestuttavalta. Kirjahyllyt ovat jo täynnä ja muuttolaatikkoja on purkamatta.

Täytynee aloittaa jälkimuutto.

Eikä vain täytyne. On pakko.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Bye, bye, King


Kirjallista muuttoa, osa 5
Raskain sydämin päätin laittaa Stephen Kingin Musta Torni -sarjan seitemän osaa kiertoon. Olen lukenut puolitoista osaa ja sitten hyydyin, vaikka King-fani muutoin olenkin ja luen miltei jokaisen uuden  romaaniin. Lisäksi Mustan tornin perusidea on kiinnostava: yhdistää lännenelokuva (italowestern) ja Taru sormusten herrasta kingiläisiin mausteisiin...
Kill your darlings. Niin se menee kirjapeijaisissakin. Jostain on pakko luopua ja silloin tulilinjalle joutuvat ensimmäisinä kirjat, joita ei tajuttavissa olevaan tulevaisuuteen aio lukea. Tosin tajuamatonkin tulevaisuus saapuu ja silloin saattaa tulla Mustaa tornia ikävä. Ehkä niitä saa sitten kirjastosta (ehkä kirjastoja vielä silloin on).
Laitan myö sylillisen muita Kingejä jakoon. Mutta Uinu, uinu, lemmikkini kuitenkin pysyy kirjahyllyssäni. Missä on kirjojen hautausmaa, jonne voi heittää poistetun (kuolleen) kirjan ja se eräänä päivänä tulee uutena vastaan…?
Synkissä mietteissä kirjaharvennuksessa huhkien.
P.S. Kingin ongelma on myös kirjojen fyysinen koko, ne ovat tiilliskiviä miltei jokainen.
Tässä aikaisempia King-postauksiani: