perjantai 19. tammikuuta 2018

Kaksi kirjaa matkalaukussa

Päätin satsata laatuun.

Otin etelänmatkalle mukaan kaksi kirjaa. Tuoreen Finladia-voittajan eli Juha Hurnmeen Niemen ja sen pariksi Nobel-palkitun Kazuo Ishiguron Ole luonani ainiaan (vuodelta 2005).

Kovin olivat eripariset luonnoltaan, mutta hyviä kumpikin tavoillaan. Kannatti lukea. Hurme ja Ishiguro olivat uusia tuttavuuksia, pakko tunnustaa ja paljastaa kaunokirjallinen vajaamittaisuuteni.

Palaan tuonnempana tarkemmin lukutunnelmiin ja vaikutelmiin.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Aforistinen sarja 2




Ihmisillä on tapana kuolla omiin ajatuksiinsa nojaten. 

Niin he luulevat.

Ilman ajatuksia kuolemaa ei ole. Se tulee silloin yllätyksenä.

Ennen saapumistaan kuolema lähettää ajatuksen. Se tulee mieleen tai koskettaa. Tarvittaessa mieli poimii sen mistä vain, julkkishaastattelujen seasta ja mainospostin.

Kannattaa katsoa, keneltä ajatuksen lainaa, että onko se laisinkaan siihen tarkoitukseen tehty. On eri asia miettiä viisaita elämästä yleensä kuin omia mahdollisuuksiaan lopun edessä.

Lopun edessä tarvitaan enemmän kuin yksi ajatus, sillä loppu voi tulla mistä, milloin ja miten tahansa. Siis. oi lukijani, mieti  etukäteen valmiiksi mitä sanot, kun viikatemies kolkuttaa silmäluomiisi.

Silmäsi kun avaat, ovat vastassa kasvot kuin kysymys. Mitä vastaat huulettomalle suulle, kuka kumma kuvittelet olevasi? Ehkä se on kuiskaus, syvä, pahanhajuinen henkäys vasten unen silittämää sieluasi.

Pyydä vierasta niittämään pois vanhat viisaudet. Vain uusien ajatusten varassa kannattaa kuolla.

On tuliaisia tuonpuoleiseen.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Aforistinen sarja 1




Jos totuutta etsii uskonnosta, pitää varautua siihen, että myös löytää etsimänsä.

Totuudet ovat asioita, joiden varassa elää. Ne voivat olla myös vääriä tai valheellisia ja silti toimia pitkään ja olla tyydyttävän elämän rakennuspuita.

Ällös rakenna elämääsi totuuksien varaan!

Sekin on hyväksyttävä, että totuus on luonteeltaan rajaava, ei kaikki mukaan sulkeva, tai edes kutsuva. Sellaisten totuuksien aika meni jo.

Vaikka ne lisääntyvät.

II

Jos totuutta harvavoi mediasta, tulee pitkä iltapuhde. Saattaa mennä aamuun asti. Uuden päivän sarastus on uuden mediaähkyn alku, vaikka nettisisällöt eivät tunne aikavyöhykkeitä, linnunradoista puhumattakaan.

Bittien avaruus on totuuden leikkikenttä, hiekkalaatikko, jossa lapsi tekee linnan, joka on aina uuden sadun alku. Sen pituinen sekin.

Media on totuuden renki. Uskokoon ken haluaa. Totta se on silti sanojan suusta, sydämestä - ja kukkarosta kuultuna.

III

Vain kolmesta kannattaa kirjoittaa: rakkaudesta, kuolemasta ja totuudesta. Mutta tärkein niistä on uutinen, joka yhdistää kaiken.

Anteeksi, mutta puhutteko intohmorikoksen poliisiraportista? - En puhu. - Mistä sitten? -
Aforismeista, joita tavataan joskus otsikoissa. Tahattomasti tosin.

Vale, emävale, otsikko.

Totuuden vastakohta on otsikkoformaatti. Lupaa mutta ei lunasta.On pakotettu tilaan, josta loppuu happi. 

Pökerryttävää tiedonvälitystä.

Otsikon vastakohta on kronologinen selitys. Siis että lentokone ei pudonnut, vaan noustuaan ja noin tunnin lennettyään, aamiaistarjoulun vielä kestäessä - tarjolla oli sämpylöitä ja kahvia/teetä - moottorin tuli vika ja kone joutui tekemään pakkolaskun ja silminnäkijöiden kuulohavainnon mukaan mitä ilmeisimmin tuhoutui sitä yrittäessään.