sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kaksi tiiliskiveä

Yö-, työ- ja ties missä pöydilläni seikkailee kaksi tiilliskiveä. Toisen on kirjoittanut kovassa mediakokohinassa näyttäytyvä Miki Liukkonen. O:ssa (WSOY) on 859 sivua. Kysessä on romaani alaotskoltaan (tai yleispätevä tutkielma siitä miksi asiat ovat niin kuin ovat). Herttaista. Tuollaiset selitykset  saavat hyvälle tuuulelele. Tämäkin postauksen alaotsiokko siis olkoon: "sangen lyhyt tiedonanto siitä mitä nyt".

Toinen tiilari on vieläkin tuhdimpi, siinä on sivuja 939. Markus Leikolan Uuden maailman katu (myös WSOY - onko niillä jokin tiilliskiviprojekti meneillään?). Sillä ei ole alaotsikkoa. Kirja on omistettu "Aamulle, tulevaisuudelle".

Vakaa päätökseni ja voimaannuttava sivistäytymisuihkuni tulee olemaan, että muuraan kirjoista tornin, josta katselen aikamme aatteita ja aatoksia. Aion siis lukea kummankin, vaikka romaaninlukutunnelmani on viime aikoina hiipunut, herra ties mistä syystä. Itse asssa Liukkosta olen jo aloitellut sadan sivun verran. Hyvin kirjoittaa, kiinnostavsti, itsetetoisesti, ehkä liiankin tietoisesti, mutta viis siitä, jossa homma herätää kiinnostuksen. Toistaiseksi on herättänyt.

Leikola saa odottaa vuoroaan kesäloman kiireettömiin hetkiin.

Ehkä tiilliskiviromaani on se mitä aika juuri nyt kaipaa, vastaiskua lyhytsälälle.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Lisäaikaa ennen unohdusta


Työtoverini nappasi kirjaston poistokorista Kaarina Salan toimittaman artikkeli/esseekokelman Isän huone (SKS 2008), jossa kulttuurivaikuttajien tyttäret kertovat. Luettuaan kirjan tytötoveri antoi sen minulle, sillä satunmoisin asun samassa asunnossa kuin eräs kirjan isistä, nimittäin Rafael Koskimies, estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori 1939-1961.

Luettuani kirjasta Anna Kerttu Wikin tekstin isästään, olin hieman hämmentnyt. Nimittäin taloyhtiöni osakasluettelon mukaan Rafael Koskimies tuli asunnon omistajaksi 1935 ja omisti sen vuoteen 1941 asti. Kiinnostavaksi omistuksen tekee se, että vuonna 1931 asunnon omistakaksi oli tullut T. A. Heikel (Theodor August), Vaasan läänin entinen maherra. Hänen 1926 kuollut poikansa Ragnar oli ollut Rafael Koskimiehen Airi-vaimon ensimmäinen aviomies.

Anna Kerttu Wiik (s. 1932) manitsee perheensä kodin katunumeroksi naapuritalon Lutherinkadulla. Minun kotitaloni katunumeroa ei mainita kirjoituksessa lainkaan – eihän Isän huone se ole omaisuusluettelo tai asuntohistoria vaan kokelma esseemäisiä muistelmia ja tapainkuvauksia. Monen kirjan perheen koti oli Töölössä ja kesäpaikka maalla.

Isän huone- kirjan kaikkien muistelijoiden isät ovat vaikuttaneet Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran piirissä. Kirjan toimittaja Kaarina Sala oli seuran palveluksessa peräti 43 vuotta. Jäätyään eläkkellee hän sanoo pohtineensa kenen elämäntyötä arvostetaan, kenen muistetaan ja miksi. Hyviä kysymyksiä. Isän huone on yritys antaa eräille aikansa vaikuttajille lisäaikaa ennen kuin unohdus kietoo heidät näkymättömiin.

Anna Kerttu Wiik kirjoittaa, että hänen isäsnä ja äitinsä olivat eläkkeelle jäätyään tyymättömiä, sillä heistä tuntui, ettei heidän elämäntyötään arvostettu. Rafael Koskimies odotti nimitystä akateemikoksi, mutta sitä ei koskaan kuulunut.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Etsijän jälkeenjääneet paperit



”Voidakseni uskoa johonkin, on minun kohdistettava etsintäni totuuteen. Sen etsimiseen en käytä yksin älyäni, vaan kokonaisuuttani.”

Pääsiäisen tunnelmien ja vaikutelmien ohjaamana tartuin kirjaan, jonka olemassaolon hyllyssäni olin unohtanut. Pieni, tylsännäköinen. WSOY - intimiikirjasto, lukee valkoisessa kannessa kultaisin kirjaimin. Kyse on Rolf Arnkilin postuumista mietelmäkokoelmasta Etsijä (toim. Pekka Tarkka). Minun yksilöni on 7. painos vuodelta 1973, alkuteos 1965.

Ylimetsänhoitaja Rolf Arnkil tuli tunnetuksi vuonna 1961 ilmestyneestä kirjasta Perimmäisten kysymysten äärellä – kirjeenvaihtoa ja kirjoitelmia sairaskammion hiljaisuudessa (joka minulla myös on jossain hyllyssä). Kirjasta on otettu ainakin 13 painosta. Kirjeenvaihtokekustelijoina olivat teologi Sigfried Sirenius ja geologi Pentti Eskola.Kirja puhutteli soadanjälkeisen Suomen asukkaita 1960-luvun ja yhteiskunnallisen muutoksen alkaessa.

Etsijässä Arnkilin ajatukset on jaoteltu teemojen - löytäjä-etsijä, sairaus, lähimmäinen, yhteiskunta ja mihin uskon – alle. Teemat ovat ajattelevan ihmisen eksistentiaalinen survivalkitti. Moderni Arnkil ehkä miettisi perimmäisten äärellä edellisten lisäksi myös ilmastomuutosta, globalisaatiota, teknologia. Vaan tiedä häntä, heitä. Ihmisen perimmäiset ajatusvärähdykset ovat aina samoja.

”Tautini on vetänyt minut henkiseen ja hengelliseen etsintään ja tässä työssäni saavuttamani avstaukset ovat tukeneet ja vahvistaneet minua (sielu-ruumis-kokonaisuuttani) aivan ratkaisevalla tavalla. Vaikka olen jatkuvasti taudin kynsissä, yritän olla kasaamaatta tulevaisuuden huolia harteilleni; sen sijaan yritän olla kiitollinen kulumassa olevasta päivästä”, kirjoitti Arnkil.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Ruusuvuori ja vanhoillislestadiolaisuus


Luin Ruusuvuoren kirjan Yksi näistä pienimmistä (WSOY). Sen ovat kirjoittaneet kirjailija Juha Ruusuvuori yhdessä vaimonsa lastenpsykiatri Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren kanssa. Kustantaja halusi, että tekijä on tunnistettava, eikä siis nokkela nimimerkki. Ruusuvuori on kummnakin nimi, joten sillä mentiin. Hyvä valinta.

Ruusuvuori-kaksikko tulee kirjoittamaan useita kirjoja, ainakin kolme, ehkä enemmänkin, joiden kansikuvassa on iso R-kirjain. Kirjat muodostavat Lapponia-sarja, ja sen teemana on uhriutuminen, uhriksi joutuminen ja sen käsitteleminen. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Suomeen, Kemin seudulle, mistä Juha Ruusuvuori on kotoisin.

Kävin tapaamassa Ruusuvuoria Turussa, jossa heillä on kaupunkiyksiö. Koti on Kemiönsaaressa, jossa kävin haastattalemassa Juha Ruusuvuorta kahdeksan vuotta sitten hänen kirjastaan Pyhän kalan kultti.

Turun matkan saalis on tässä:

Ruusuvuoret kirjoittivat romaanin vanhoillislestadiolaisuudesta vallan välineenä

Salittakoon pieni kommentii kirjan takannen tekstistä "Jeesuksen veressä ja nimessä ovat syntisi anteeksiannetut." Kyse on joko tietoisesta etäännyttämisestä tai mainososaston copyn lipsahduksesta. Nimittän kyseinen ilmaus on tavallisimmin muodossa "Jeesuksen nimessä ja veressä..."

Kiinnostava, helppolukuinen ja pintatasoaan syvempi kirja, jonka kustantaja määrittelee psykologiseksi jännitysromaaniksi.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Palmun alla 2

Kanariansaarilla matkalukemisinani oli Mihail Šiškinin teos Kaunokirjoituksia (suom. Vappu Orlov, WSOY 2016). Olen ollut toki selvillä Sveitsissä asuvan Šiškinin kirjallisesta maineesta ja laadusta, mutta en ollut aiemmin lukenut häneltä mitään. Hävettäväää. Niinpä ajattelin ikään kuin sivistää itseäni lomalla.

Kaunokirjoituksia on novellikokoelma, paitsi että minämuotoiset muistelupalat tuntuvat ja maistuvat muulta kuin novellilta. Ne ovat myös kirjan herkullisinta antia. Šiškin kirjoittaa hyvin, nauttivasti. Venäläinen todellisuus on virkistävää, vaikka ankeaa ja karuakin, mutta iänkuisen amerikkalaisen mielenaiseman rinnalle kaipaa jotain muuttaa. Nyt sitä oli tarjolla.

Šiškinin pohdinta kielen merkityksestä niin ihmiselle kuin kirjallisuudelle on Kaunokirjoitusten punainen lanka.

Luin Šiškiniä palmun alla. Maailma tuntui hetken ymmärrettävältä paikalta. - Ohessa kirjan lukemiseen käytetty paikka Maspalomasissa:

lauantai 21. tammikuuta 2017

Palmun alla 1

Minulla on lukemiseen liittyvä toive/unelma/pakkomielle. Saada lukea varjossa palmun alla istuen. Ja aina välillä olen päässyt tätä toivetta toteuttamaan.

Pari viikkoa sitten istuin hotellin yksityisessä palmupuistossa Maspalomasissa Melonerasin kupeessa Gran Canarialla. Istuin ja luin kaksi kirjaa, alun kolmatta sekä yhtä paksua lehteä, joka kansitekstinsä mukaan sanoi olevansa The Big Watch Book. Kyse oli Esquiren 196-sivuisesta erikoisnumerosta.

Mikä sen leppeämpää kuin lukea hyvin kirjoittetuja pitkiä artikkeleita aiheesta joka kiinnostaa. Toimituksen ideana oli laittaa hyviä ja palkittuja yleistoimittajia spesiaaliaiheiden kimppuun. Lopputulos oli varsin nautittava. Erityisesti jäivät mielen artikkelit kellomainosten historiasta ja Breitlingin miehisyydestä.

Tässä kuva lukupaikasta ja "lukutuolista":


maanantai 26. joulukuuta 2016

Jouluevankeliumi virastosuomeksi

1 Kalenterinmukaisesti määrättynä ajankohtana ohjeisti laajoilla valtaoikeuksilla operoiva pääjohtaja Augustus kaikkia kyseisillä alueilla asuvia suorittaman verotukseen liittyvät velvollisuutensa.
2 Kyseisen velvollisuuden asianmukainen toimittaminen oli järjestyksessään ensimmäinen, ja sen aikaikkuna sijoittui Quiriniuksen aluehallintokomennuksen puitteisiin.
3 Kaikki asianomaiset suorittivat rekisteröitymisen siinä toimipisteessä, johon heidät oli hallinnollisin perustein määrätty, pääsääntöisesti kuitenkin siten, että kukin meni oman asuinpiirinsä elinkeino- ja hallintokeskukseen.
4 Näin olleen myös Joosef-niminen mieshenkilö lähti Galileasta, Nasaretin kaupunkimuotoisesta taajamasta ja meni suorittamaan verotukseen liittyvät velvollisuutensa Juudeaan, Daavidin nimeen liittyvään Betlehem-nimiseen asuintaajamaan, sillä hänen syntyperäinen asemansa sitoi hänet edellä mainittuun maantieteelliseen paikkaan.
5 Kyseinen mieshenkilö matkusti yhdessä Maria-nimisen ja raskaudentilaan saatetun kihlakumppanissa kanssa.
6 Heidän oleskellessaan edellä määritellyssä paikassa, oli kyseisen kihlakumppanin raskaudentila edennyt niin pitkälle, että synnytys käynnistyi.
7 Tämä synnytti vastoin terveysdirektiivin määräyksiä eläinten pitämiseen tarkoitetussa erillistilassa, koska olosuhteiden ja sattumien, kenties myös asenteellisten syiden vuoksi heille ei voitu osoittaa asianmukaista majoitustilaa. Syntynyt lapsi oli sukupuoleltaan poika.
8 Kyseisen taajaman ulkopuolella oli yöaikaan joukko tuotantoeläinten ulkotiloissa tapahtuvaan hoitamiseen erikoistuneita henkilöitä vartioimassa haltuunsa uskottua laumaa.
9 Ilman ennakkovaroitusta he kohtasivat määritelmällisesti merkittävän taivaallisen henkiolennon, ja merkittävän tuonpuoleisuuden keskuskäsitteen synnyttämä voimakkuudeltaan poikkeuksellinen valoilmiö levittäytyi heidän ympärilleen.
10 Mutta edellä mainittu määritelmällisesti taivaallinen henkiolento ilmaisi itsensä ja toi julki asiansa sanoen: Ei ole rationaalista tai emotionaalista syytä tuntea pelkoa. Minä julkituon teidän keskuuteenne sanoman, jonka keskeinen viesti on ilo, mikä on tulkittavissa poikkeuksellisen myönteiseksi sanomaksi kansalaisille laajemminkin.
11 Tällä kellonlyömällä teille on Daavidin kaupunkimuotoisessa asuintaajamassa synnytetty erään henkilön toimesta Vapahtaja. Häntä kutsutaan Kristukseksi, toisin sanoen arvonimeltään Herraksi.
12 Te havaitsette edellä todetun tästä tuntomerkistä: kyseinen vastasyntynyt lapsi on kääritty asianmukaisesti synnytyksen jälkeiseen kangasasuun eläinten ruokintaan tarkoitetussa puurakenteisessa telineessä.
13 Tuotuaan tämän julki kyseisen määritelmällisesti taivaallisen henkiolennon seuraan ilmaantui useita samankaltaisia olentoja suuren sotajoukon tavoin. Tämä mainittu ryhmä alkoi ylistää tuonpuoleisen korkeinta ilmenemismuotoa seuraavin sanoin:
14 Osoittakaamme yhteisesti kunniaa korkeimmalle olennolle, ja samaan aikaan vallitkoon rauha ihmiskunnan edustajien keskuudessa, joita kohtaan hänen asennoitumisensa on kiteytettävissä käsitteeseen rakkaus.
15 Kun määritelmällisesti taivaalliset henkiolennot olivat menneet takaisin niin kutsuttuun tuonpuoleisuuden avaruudelliseen tilaan, sanoivat tuotantoeläinten ulkohoitajat tosilleen: On perusteltua käydä Betlehemin taajamassa. Siellä syntynee laajempi kuva äsken koetuista tapahtumista, jotka korkea tuonpuoleisen ilmentymä meille eri tavoin julkitoi.
16 Kyseiset henkilöt siirtyivät edellä määriteltyyn paikkaan, ja löysivät aiemmin mainitut Maria- ja Joosef -nimiset henkilöt sekä puheenaolevan vastasyntyneen, joka oli sijoitettu makuuasentoon aiemmin mainitun kaltaiseen telineeseen.
17 Tämän havaitessaan kyseiset henkilöt kertoivat tietoonsa tulleita seikkoja läsnä olevasta lapsesta.
18 Kaikki, jotka kuulivat tuotantoeläinten hoitajien välittämän informaation, olivat luottavaisia ja epävarmoja samalla kertaa.
19 Mutta aiemmin mainittu synnytyksen suorittanut naishenkilö tallensi saamansa informaation ja analysoi sitä syvällisesti.
20 Tuotantoeläinten hoitohenkilökunta palasi takaisin toimipaikalleen, mutta he kokivat tarvetta ylistää korkeinta tuonpuoleisuuden edustajaa siitä mitä he olivat saaneet nähdäkseen ja kuullakseen. Kaikki vaikutti olevan yhteneväistä heidän tietoonsa saatetun kanssa.

*

Oheinen käännös syntyi spontaanisti. Tein tekstin nopeasti ja se julkaistiin Kotimaa24:ssä 19.12. klo 16 jälkeen.  Jouluevankeliumi virastosuomeksi nousi jo  samana iltana viikon ja kuukauden luetuimmaksi jutuksi. Ja seuraavana päivänä se oli vuoden luetuin. Virastoevankeliumi levisi somessa kulovalkean tavoin ja sitä käytetiin toimistoissa ja virastoissa. Sote-Suomen jouluinen nettihitti siis. Muun muassa Imatran kaupungin henkilökunta luki tekstin videolle. Ylläolevaan tekstiin on tehty vain pieni tarkennus uskollisuudesta alkutekstille.