lauantai 28. helmikuuta 2015

La(a)tukirjallisuutta?


Hiihtämiset ovat tältä vuodelta hiihdetyt. Pääsin kolme kertaa ladulle. Edes sentään. Perinteinen hiihtolomaluku-urakkakin saatiin päätökseen. Tällä kertaa ei työn alla ollut Stephen King, kuten varmaan kymmenenä edellisvuonna. Nyt luin Juha Ruusuvuoren Koston enkelin (WSOY)  ja Joni Skiftesvikin palkitun muistelmaromaanin (tai kaunokirjalliset muistelmat) Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY).

Ruusuvuoren kirjaa lukiessa tuli tunne, että katsoo tv-elokuvaa, intensiivistä parisuhdesukellusta. Skiftesvik kääntyisi vaikeammin visuaaliselle kielelle, sillä elämää juostiin edes takaisin lapsuudesta nykyisyyden sairaalahuoneisiin.

Kumpikin kirja tuntui hyvältä lukea. Jotenkin virkistäviä teoksia, eivät ehkä kaikkein trendikkäimpiä, mutta juuri sen vuoksi tärkeiltä tuntuvia.

Skiftesvikin romaanin nimi ansaitsisi palkinnon. Se herättää kiinnostuksen. Synnyttää lukijassa jo tarinan, johon kirja vastaa omalla tavallaan.