keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kaasun ääni

Sain isänpäivälahjaksi kirjan. Ja mieluisen sainkin. Nimittäin Jarkko Venhiäisen Kamala luonto -sarjakuvan teemakirjan, Pieruterapia (Artktinen Banaani).

Kirjaan on koottu aihepiiriin liittyviä strippejä, joita onkin aika lailla. Perähenkäykset, äänekkäät ja aromikkaat, kuuluvat päähenkilöiden eli ilveksen ja kärpän kommukaatioiarsenaaliin. Präät ja prut. Asiat tulevat selviksi ja sekös meitä naurattaa.

Jostain syytä suolistokaasujen äänekäs vapautuminen naurattaa. Ja toisaalta myös hävettää, jos pieru karkaa sopimattomassa paikassa - seurasta puhumattakaan.

Pieruterapiassa on strippien lisäksi Vesa Anttosen asiallisen humoristista pohdintaa pierun luonteesta ja merkityksestä. Tiettävästi jokainen päästää perähöyryjä keskimäärin 14 kertaa päivässä. Niinpä.

Yhtä kaikki, oivallinen kirja. Se sopii luettavaksi erityisesti... enpä sano missä.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Yksi luettu, toinen aloitettu

Tänään julkistettiin Finlandia-ehdokkaat. Jotenkin pääsivät yllättämään, vaikka niistä on luettu yksi Kari Hotakaisen Henkireikä (Siltala), ja toinen on yöpöydällä aloitettuna, nimittäin Markku Pääskysen Sielu (WSOY).

Hotakainen on taattua etukenoista lausetta, myhäilevää ja iskevää. Kuoroporukassa viriää rikos ja laulava poliisi vedetään mukaan. Hm, kelpo tarina, ei suuri, mutta läpensä hotakainen.

Sielu kertoo lapsen katoamisesta. Olen edennyt tekstiä vasta parikymmenkunta sivua, joten en lausuhe mitään sitovaa. Tiheää ja pakattua lausetta, raskaslukuista, toisin kuin Hotakaisella.

Onko Hotakainen viihdettä ja Pääskynen taidetta? Toinen on menevää popkaunokirjallisuutta, toinen tietoisen kompliseerattua fuusiojazzkaunokirjallisuutta?

Äh, tiedä heistä. Pitää lukea kirja ensin, tai useampi.