lauantai 9. joulukuuta 2017

Aforistinen sarja 2




Ihmisillä on tapana kuolla omiin ajatuksiinsa nojaten. 

Niin he luulevat.

Ilman ajatuksia kuolemaa ei ole. Se tulee silloin yllätyksenä.

Ennen saapumistaan kuolema lähettää ajatuksen. Se tulee mieleen tai koskettaa. Tarvittaessa mieli poimii sen mistä vain, julkkishaastattelujen seasta ja mainospostin.

Kannattaa katsoa, keneltä ajatuksen lainaa, että onko se laisinkaan siihen tarkoitukseen tehty. On eri asia miettiä viisaita elämästä yleensä kuin omia mahdollisuuksiaan lopun edessä.

Lopun edessä tarvitaan enemmän kuin yksi ajatus, sillä loppu voi tulla mistä, milloin ja miten tahansa. Siis. oi lukijani, mieti  etukäteen valmiiksi mitä sanot, kun viikatemies kolkuttaa silmäluomiisi.

Silmäsi kun avaat, ovat vastassa kasvot kuin kysymys. Mitä vastaat huulettomalle suulle, kuka kumma kuvittelet olevasi? Ehkä se on kuiskaus, syvä, pahanhajuinen henkäys vasten unen silittämää sieluasi.

Pyydä vierasta niittämään pois vanhat viisaudet. Vain uusien ajatusten varassa kannattaa kuolla.

On tuliaisia tuonpuoleiseen.