Muotoiluklassikko kirjoitusvälineenä

Ostin alkuvuodesta hyvän mustekynän. Mutta kuten usein käy, ruokahalu kasvaa syödessä – lisäksi käytin mustekynääni päivittäin. Vaihtoehtoja seuraavaksi mustekynäksi oli valtavasti, netti ja Facebookin fountain pen -ryhmät esittelivät kilvan lisää.

Päätin ostaa jonkun niin sanotun klassikon.  Mustekynien maailmassa niitä on monta, ikonista mallia niin muotoilultaan kuin toiminallisuudeltaan. Yksi niistä on Lamy 2000, joka esiteltiin vuonna 1966. Siinä voi nähdä ja tuntea myöhäisen tuulahduksia Bauhausin estetiikasta. Pelkistynyttä ja toiminnallista. Suunnittelija ja on Gerhard A. Müller.

Lamy 2000 esiintyy myös monien mustekynäharrastajien intomielisillä listoilla, kun he nimeävät viisi tai kymmenen kaikkien aikojen parasta mustekynäänsä. Lisäksi Lamy 2000 on mäntätäyttöinen (piston filling, kolbenfüller) eli muste säiliöön ”imaistaan” suoraan mustepullosta. Tämä ominaisuus kiinnosti, sillä kaksi muuta mustekynääni ovat patruunakyniä.

Lamy 2000 löytyy kaupan hyllystä myös Suomesta, eikä sen hinta ole niin järkyttävä moniin muihin nimibrändeihin verrattuna. Ensin mietin tyylikkään metallisen Lamy Kakstonnisen ostamista, mutta se on noin kolmanneksen kalliimpi kuin makrolonista eli eräänlaisesta lasikuidusta tehty malli. Lisäksi makrolonversiossa on musteikkuna (ink window), joka tuntui hauskalta ja hyödylliseltä ominaisuudelta.

Niinpä koronakaranteenin aikaan toukokuun lopussa uskaltauduin Lamyn omaan myymälään Helsingin kauppatorin kupeessa (ainoa kynäbrändin Flagship-myymälä poloisessa pääkaupungissamme ellei Montblancin yleismyymälää lentoasemalla lasketa mukaan). Kynä irtosi vielä vanhalla hinnalla, johon oli kuulemma tulossa korotusta. Musteeksi ostin ensihätään mukaan Lamy Crystal Berylin eli luonnossa ikään kuin viininpunaisen.

Lamy 2000 on erittäin miellyttävä pitää kädessä, mutta saisi silti olla isoon kouraani vaikka sentinkin pitempi. Tosin kynän pituus on sama kuin Montblanc Starwalkerillani. Lamylla on hämmentävän hyvä kirjoittaa. Valitsin kokeilujen jälkeen teräksi EF:n eli extra finen. Se tuntui aluksi raapivan paperia. Onneksi totuin siihen nopeasti.  Nyt terän kosketus paperilla on samalla kertaa terävä ja pehmeä, tunnistettava, ikään kuin aavistuksenomaisen vastuksen tarjoava, juuri sopivan.

Lamy 2000 on myös ensimmäinen mäntätäyttöinen mustekynäni, joten sekin aluksi oudoksutti. Ensimmäinen täyttö jäi vajaaksi. Toinen jo onnistui kuten pitääkin. Patruunatäyttöiset kynät ovat helppoja käyttää, mutta mäntätäyttöisyydessä on jokin vaikeasti määriteltävä oma fiiliksensä. Molempi parempi.

Luin myös kritiikkiä Lamy 2000:n teränsuojuksesta, hatusta, ettei se muka pysyisi paikoillaan. Kyllä pysyy. Suojuksesta kuuluu hauska napsahdus, kun se on oikein paikoillaan terän suojana, mutta jos sen laittaa kynän toiseen päähän, kuten monet tekevät kirjoittaessaan (ja myös siksi, ettei hattu katoa), niin silloin suojuksen pysyvyydessä on ongelma. Jos sitä ei paina huolellisesti loppuun asti, se saattaa todella helposti pullahtaa pois paikaltaan. Tämä ei minua häiritse, sillä kirjoitan usein kynä oikeassa ja suojus vasemmassa kädessä ikään kuin stressileluna. Teräsuojuksessa oleva paidantaskupidike on huomaavaisesti jousitettu.

Lamy 2000 kätkee teränsä puoliksi piiloon, joten se näyttää ”töpöltä”, mutta modernilta, pragmaattiselta ja jopa ”työkalumaiselta” verrattuna kyniin, joiden näyttävästi esillä olevat terät ovat kuin taideteoksia itsessään. Kynän rungossa olevat pienet metalliset nystyrät ovat jännittävä yksityiskohta, ehkä niiden tarkoitus on vaikuttaa oikeanlaisen kirjoitusotteen löytymiseen (tai hatun pysymiseen paikoillaan).

Pelkistyneisyydessään Lamy 2000 tuntuu simppeliltä ja jopa arkiselta muhkeisiin ja vanhanaikaisuutta, nostalgiaa tavoitteleviin luksuskyniin verrattuna. Suomalaisella mustekynäsivustolla joku taisikin kommentoida, että Lamy 2000 edes ei oikein tunnu luksuskynältä, mikä se hintansa puolesta kuitenkin jo on. Ymmärrän hyvin, jos joku pettyy saadessaan Lamyn ensikertaa käteensä. Lasikuitu vaikutta hieman muoviselta. Onneksi pettymys kaikkoaa, kun kynä pääsee tositoimiin. Lamyssa on saksalaista järkevyyttä, etten sanoisi tehokkuutta, mikä saattaa romanttisempaa henkilöä harmittaa, minua ei.

Ostin Lamyni ensisijaisesti kirjoitusvälineeksi ja olen kesäkuun alusta kirjoittanut sillä käytännössä päivittäin. Joka kerta siihen tarttuessani tunnen iloa, että saan omistaa noin hienon esineen ja ennen kaikkea käyttää sitä.

Rohkenen suositella.