maanantai 17. elokuuta 2015

Raskautetun laulu


En ihmettele, miksi Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013, Gummerus) on ollut niin suosittu. Se on hyvä ja erilainen nykykirja, jotenkin siinä uidaan kielellisesti ja otteellisesti vastavirtaan. Sen lämmin suhtautuminen päähenkilöihin on suorastaan raikas, kaiken  kyynisen ja suoraviivaisen kaunokirjallisuuden keskellä.

Taivaslaulu on vahva kuvaus vanhoillislestadiolaisen yhteisön kulttuurisesti kuristavasta otteesta Aleksin ja Viljan nelilapsisen perheen elämässä. Vilja kokee minuutensa katoavan jatkuvien raskauksien ja yhteisön vaatimusten alla. Yhteentörmäystä seuraa romahdusta, jota seuraa aikanaan uusi arki, jossa Vilja ja Aleksi saavat elämän omiin käsiinsä.

En myöskään ihmettele, että Taivaslaulusta on tehty näytelmä, joka nähdään sekä Tampereen Työväen Teatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa. Romaani antautuu hyvin näyttämölliseen käsittelyyn. Saa nähdä, kuinka dramaturgi  Seija Holma on työnsä tehnyt.

Tarkoitukseni on käydä katsomassa kumpikin esitys.

Lisäys: lue esitysten vertailu Kotimaa24:stä