Ajan merkki ja mielen ilmiö on selittää maailmaa yhdellä sanalla.
Varsinkin bisnes- ja elämänhallintakirjallisuus
suosii tätä rakennetta, koska se on viestin kannalta hyvä: yksi sana, jota
jauhetaan ja iskostetaan lukijan päähän. Sanaan/käsitteeseen voi liittyä
laajojakin näkökulmia, mutta pedagogisesti yksi iskusana on hyvä.
Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen kirjoittivat kirjan nimeltä Innostus
(Talentum). Ilman innostusta homma ei mene eteenpäin. Jonkun on jossain innostuttava
ja vedettävä muut mukaan. Apean ja möllin kansan tulevaisuus on harmaa.
Hyvää tarkoittava kirja. Potku persuksille tässäkin asiassa on toisinaan
tarpeen.
Luin myös Mikael Pentikäisen kirjan Luottamus (Otava). Se on Innostusta
laajempi ja henkilökohtaisempi matka sekä
ihmiselämän että yhteiskunnan olennaiseen peruskäsitteeseen. Luottamus on
kaiken alku ja loppu. Ilman sitä innostuksestakaan ei ole paljon iloa. Jos
kukaan ei luota sinuun, saat innostua keskenäsi.
Pentikäinen kirjoittaa hetkittäin auki valtavaa kasaa power pointeja eli
listaa hieman ulkokohtaisesti fiksuja asioita luottamuksen tiimoilta. Välillä
hän kertoo omista kokemuksistaan, muun maussa potkuistaan Hesarista, ja silloin
kerronta sähköistyy. Kirjan kokonaisuus on kiinnostava ja viisas.
Vaalikirjaksikin Luottamusta on uumoiltu, sillä Pentikäinen pyrkii
Brysseliin.
Luottamus on samalla kertaa jotain selvää ja varsin ohutrajaista. Sanonta
luottamusta joko on tai ei ole, pitää valitettavasti paikkansa. Epäluottamus
kalvaa hyvät asiat hajalle. Jos et voi luottaa puolisoosi, ystäviisi, työtovereihisi,
pomoosi olet liemessä. Luottamus on vastavuoroista – jo sinä et luota, tuskin
sinuunkaan luotetaan.
Kahdesta edellä mainitusta kirjasta Luottamus jää askarruttamaan mieltä pitempään. Syystäkin. Innostus tulee ja menee, mutta luottamus säilyy.
Kahdesta edellä mainitusta kirjasta Luottamus jää askarruttamaan mieltä pitempään. Syystäkin. Innostus tulee ja menee, mutta luottamus säilyy.