Kuva kirjasta ja sen tekijästä

No niin. Se on siinä. Lämpimäiskappale tekijän käsissä.

Kirja tuli painosta!

Sain kustantajalta viestin. Mukana oli kuva. Kirja on tullut painosta. Adventista ramadaniin. Jännittää, vaikka en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Kustantaja lähettää tekijänkappaleet, joita tulee seitsemän per nokka, kun meitä tekijöitä on kolme.

Uskon, että kirjamme lankeaa hyvään maahan, sillä aika on kypsä monikulttuurisuuden ja -uskontoisuuden vastaanottamiselle ja ymmärtämiselle.

Adventista ramadaniin on esillä Helsingin kirjamessuilla 27.10. klo 12 Minna Canth -lavalla. Esittelemme siellä kirjaa ja keskustelemme suomalaisista eri uskontojen juhlista.

Lue lisää Juhlablogista

Kuusi kisaa taas

Kuusi kirjaa tavoittelee Vuoden kristillinen kirja 2016 palkintoa. Valinnan tekee Helsingin kirjamessuilla päätoimittaja Mikael Pentikäinen.

Turun kirjamessuilla julkistettu lista ei välttämättä herättänyt tänä vuonna suuria tunteita. Jotenkin itsestään selvää satoa. Lisäksi en ole lukenut niistä yhtään - valittaen tunnustettakoon - mikä selittänee innottomuuttani. En osaa kiivailla kenenkään puolesta – kertookohan se minusta vai kilpailusta. Veikkaan, että minusta. Ehkä vähän myös kilpailusta.

Tänä vuonna mukana on vain Kristilliset kustantaja ry:n jäsenjärjestöjen kirjoja. Mistään linjauksesta tuskin on kyse. Aiempina vuosina finalisteissa on ollut myös yleiskustantamojen kirjoja.

Tämmöistä tavaraa on tarjolla: Tommy Hellsten: Tähän olen tullut – Kirja merkityksen löytämisestä, Kirjapaja,  Jouko Ikola: Hyvyyttä on, Kirjapaja, Saara Kinnunen: Isän kaipuu, Perussanoma Oy, Leevi Launonen ja Elina Rautio: Koetelkaa kaikki – Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin, Aikamedia Oy, Juho Sankamo: Israelin kuninkaiden maailma, Perussanoma Oy, Lauri Thurén: Raamatun käyttöohje 3 – Suuresta Jumalasta ja pienistä ihmisistä, Karas-Sana Oy.

Sokkona valitsisin voittajaksi joko Hellstenin tai Launosen ja Raution kirjan, vaikka siinä näkövinkkeliksi - niin olen lukenut Antti Bergin Kotimaahan kirjoittamasta arviosta - kampeaa vapaakristillinen ajatustapa.  Luulen, että Pentikäinen taipuu Hellsteniin.

Vuoden kristillinen  kirja -kilpailu tuo julkisuuteen kirjallisuutta, joka muuten tahtoo jäädä katveeseen ja erityisyleisön herkuksi. 

Tuttu mies palkittiin

Vihdoinkin. Kirjallisuuden Nobel annettiin tekijälle, joka on entuudestaan tuttu. Ei tarvinnut etsiä hakukoneilla jälkiä voittajasta. Omasta päästä löytyi kuin apteekin hyllyltä. Silti, Bob Dylan yllätti, ainakin minut.

En voi sano lukeneeni Dylania, mutta kuunnelleeni senkin edestä. En toisin kauheasti viime vuosina, mutta aikoinaan toki. Dylanin tuotannon tunteminen kun on välttämätöntä modernin populaarikulttuurin yleissivistystä. Palkinto muistutti, että runoutta voi olla muuallakin kuin runokirjoissa.

Dylanin albumeista erityisesti on jäänyt mieleen John Wesley Harding, joka ilmestyi jo 1967. Myös uskonnollisen vaiheen kappaleissa 70-80-lukujen vaihteessa on muutama korvamato, kuten Man Gave Name All The Animalas ja vimmainen You Gotta Serve Somebody.

Se palkinto tiesi paikkansa, sit´ eipä kieltää voi. Erästä toista tunnettua runoilijaa mukaillen.