Tuttu mies palkittiin

Vihdoinkin. Kirjallisuuden Nobel annettiin tekijälle, joka on entuudestaan tuttu. Ei tarvinnut etsiä hakukoneilla jälkiä voittajasta. Omasta päästä löytyi kuin apteekin hyllyltä. Silti, Bob Dylan yllätti, ainakin minut.

En voi sano lukeneeni Dylania, mutta kuunnelleeni senkin edestä. En toisin kauheasti viime vuosina, mutta aikoinaan toki. Dylanin tuotannon tunteminen kun on välttämätöntä modernin populaarikulttuurin yleissivistystä. Palkinto muistutti, että runoutta voi olla muuallakin kuin runokirjoissa.

Dylanin albumeista erityisesti on jäänyt mieleen John Wesley Harding, joka ilmestyi jo 1967. Myös uskonnollisen vaiheen kappaleissa 70-80-lukujen vaihteessa on muutama korvamato, kuten Man Gave Name All The Animalas ja vimmainen You Gotta Serve Somebody.

Se palkinto tiesi paikkansa, sit´ eipä kieltää voi. Erästä toista tunnettua runoilijaa mukaillen.

Kuka kirjoitti Vuoden kristillisen kirjan 2015?

Kansanedustaja Jutta Urpilaisella on parhaillana menossa vaikea valinta. Tai voi se olla helppokin. Ehkä päätös on jo tehty.

Urpilainen valitsee Vuoden kristillinen kirja 2015 -tittelin saajan. Sitä havittelee kuusi kirjaa: Elina Antikaisen Mikä on ihminen (Suomen Lähetysseura), Paavo Kettusen Häpeästä hyväksyntään (Kirjapaja), Lauri Mäkisen Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (Siltala), Kimmo Oksasen Kasvonsa menettänyt mies (WSOY), Juhani Rekolan Irlantilainen päiväkirja (Kirjapaja) sekä Jukka Sariolan Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan (Uusi Tie).

Kilpailun ja yleisöäänestyksen voittaja julkistetaan Helsingin kirjamessuilla 25.10.

Rohkenen arvata, että valituksi Kimmo Oksasen kirja.

Lue Kristillisen kirjan anatomia

La(a)tukirjallisuutta?

Hiihtämiset ovat tältä vuodelta hiihdetyt. Pääsin kolme kertaa ladulle. Edes sentään. Perinteinen hiihtolomaluku-urakkakin saatiin päätökseen. Tällä kertaa ei työn alla ollut Stephen King, kuten varmaan kymmenenä edellisvuonna. Nyt luin Juha Ruusuvuoren Koston enkelin (WSOY)  ja Joni Skiftesvikin palkitun muistelmaromaanin (tai kaunokirjalliset muistelmat) Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY).

Ruusuvuoren kirjaa lukiessa tuli tunne, että katsoo tv-elokuvaa, intensiivistä parisuhdesukellusta. Skiftesvik kääntyisi vaikeammin visuaaliselle kielelle, sillä elämää juostiin edes takaisin lapsuudesta nykyisyyden sairaalahuoneisiin.

Kumpikin kirja tuntui hyvältä lukea. Jotenkin virkistäviä teoksia, eivät ehkä kaikkein trendikkäimpiä, mutta juuri sen vuoksi tärkeiltä tuntuvia.

Skiftesvikin romaanin nimi ansaitsisi palkinnon. Se herättää kiinnostuksen. Synnyttää lukijassa jo tarinan, johon kirja vastaa omalla tavallaan.

Rakkaudesta kirjaan

Kotini lähelle tuli alkukesästä uusi kirjakauppa. Arkadia International Bookshop. Se (New Arkadia) muutti Pohjoiselta Hesperiankadulta (Old Arkadia). Liike sijaitsee Nervanderinkadun ja Dagmarinkadun risteyksessä. Siis kunnon kulmakauppa suurine ikkunoineen.

Arkadia ei näytä perinteiseltä suomalaiselta antikvaariselta kirjakaupalta. Tarjolla on luonnollisesti paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Kaupassa on myös kahvila ja mikä hauskinta, asiakkaat voivat ostaa ja varata nimikkomukit. Kauppa haluaa olla jonkinlainen etutöölöläisten kirjan ystävien olohuone.

Kuljen usein Arkadian ohitse koiraa ulkoiluttaessani ja työmatkoilla. Erityisesti nyt syksyllä kun tulen kotiin, kauppa valaistuine ikkunoineen ja kattoon asti ulottuvine kirjahyllyineen on kutsuvan näköinen. Sen näkeminen tuottaa minulle iloa ja hyvää mieltä. Se jotenkin rauhoittaa, ja ajattelen että voisinpa minäkin poiketa tuonne ja lukea rauhassa jotain mitä en osaa ennalta arvata.

Kuljen kaupan ohitse pääosioin silloin kun se on suljettu. Mutta olen toki käynyt siellä sisällä – kerran vain tosin. Taiteiden yönä. Ostin silloin yhden kirjan (Micahel Cunningham Koti maailman laidalla, Gummerus).

Kiitos, että olet olemassa, Arkadia Bookshop!

----

Helsingin Kirjamessujen avajaisissa 25.10. jaettiin 12. kerran Rakkaudesta kirjaan –tunnustuspalkinto. Sen sai postuumisti kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja, kriitikko, kirjailija Jarmo Papinniemi.

Perusteluissa todettiin, että Papinniemi on pitkään ja ansiokkaasti vaikuttanut kirjallisuusalalla, edistänyt lukemisharrastusta ja omalla toiminnallaan tehnyt kirjallisuutta tunnetuksi. 

”Papinniemi oli kirjallisen kentän arvovaltainen luottomies ja alan kokoava voima, jonka elämäntyö kirjallisuuden parissa on merkittävä. Papinniemi oli humaani, moniarvoisen kirjallisuuden puolestapuhuja. Hän oli sosiaalinen ja alalla erittäin arvostettu henkilö, joka suhtautui positiivisesti asioihin ja oli aina valmis auttamaan. Hän oli pienen Suomen kirja-alalla suuri vaikuttaja ja edusti punnittua ja asiantuntevaa puhetta kirjallisuudesta aikana, jolloin huomiota keräävät entistä pikaisemmat ja kärjekkäämmät mielipiteet”, sanotaan perusteluissa.

----

Rakkaudesta kirjaan minä ja moni saa taas tänä vuonna päänsä pyörälle Helsingin kirjamessuilla. Minulla on muutaman vuoden takaa pariinkin otteeseen kokemuksia myös Turun kirjamessuilta. Menee se pää pyörälle sielläkin.

Monta kirjaa sekoittaa pään, yksi selvittää.