sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Modiano osaa aloittaa


Kuka minä olen? Tämä kysymys vaivaa Patrick Modianon Hämärien puotien kujan (WSOY, suom. Jorma Kapari, 1979, alkuteos 1978) päähenkilöä, yksityisetsivä Guy Rolandia – vai kuka hän lopulta onkaan. Sama menneisyyden pakenevan varjon metsästys on käynnissä kautta Modianon tuotannon.

Hämärien puotien kujan aloitus on klassikko: muutamalla lauseella luodaan maailma ja lukijalle valtava odotus. Dramaturgisesti täysosuma:

”Minä en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti tuona iltana erään kahvilan terassilla. Odotin, että sade lakkaisi, kaatosade, joka oli alkanut juuri kun Hutte oli jättämässä minut.”

Siinä on kaikki. Tilanne, tunnelma, ympäristö, tapahtuma, odotusarvo.

Riippuu lukijasta, palkitaanko odotus. Modiano tekee parhaansa kuvatessaan vähäeleisesti Guy Rolandin etsintää ja menneisyyden rakentumista pala kerrallaan, kuin sumuinen palapeli.

Nobelin arvoinen suoritus? 

Minua - sattuneesta syystä - koskettaa keski-ikäisen miehen eksistentiaalinen hapuilu ja etsintä ontologisesti harsoisessa todellisuudesa...

lauantai 6. joulukuuta 2014

Suomen ikkunat avoinna


Itsenäisyyspäivän kunniaksi rivejä runokirjoista ja yksi otos levyltäkin. Teemana väljästi maa tai maanosa. Valikoima on syntynyt melko sattumanvaraisesti  kuten valikoimilla on tapana, vaikka muuta väittäisi.

Nopea havaintoni on, että runoissa puhutaan helposti muista maista ja paikoista kuin näistä kotoisista. Se lienee ylevämpää ja kultturellimpaa.


Todella paha tauti on syöpä / tai Amerikka sydämessä.

Matti Paavilainen: Mihin maailma tapahtuu (1968)


Euroopan ikkunoissa / vinkuu tuuli, taivaalla / lentävät  Pickwik-kerhon paperit

Arto Melleri: Zoo (1979)

Helsingissä harva tuntee Immanuel Kantin, koska / Immanuel Kant eli koko elämänsä Königsbergissä / eikä halunnut kasvaa isoksi vaan aikuiseksi.

Tommi Melender: Maaosa minussa (2003)


Ja tässä, täss’ on tämä maa, / ja kaikki suotuisaa: / vaikk’ onni mikä tulkohon / maa, isänmaa se meille on. / Mi maailmass’ on armaampaa / ja mikä kalliimpaa.

J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo, Maamme (1846)


Olen itsenäinen kansalainen itsenäisen maan / Ihan itse nöyryytykset kestää saan.

Heikki Harma (Hector: Tuntematon sotilas, 1978)


Täällä menee hyvin, puhetta riittää / ja kaupunki rapistuu ympärille: idylli. 

Jukka Koskelainen: Niin lavastetaan lännen taivas (2001)