Ikimuistoinen lukukokemus

Heräsin lomalla varhaina, enkä saanut enää unenpäästä kiinni. Menin kesämökin keittiöön ja jatkoin myöhään illalla aloittamaani Laura Saven romaania Paljain jaloin (WSOY). Teos on omaelämäkerrallinen, sillä kirjoittaja kuoli ennen kuin sai tietää romaaninsa julkaisemisesta. Kirja perustuu osin Saven päiväkirjamerkintöihin.

Paljain jaloin on pitkälti syöpähoitojen kuvausta. Päähenkilön, Lauran, elämään kuuluu sateenkaariperhe, puoliso ja lapsi. Se tuo romaaniin lisämausteen, mutta kirja ei voi luonnehtia vain sen perusteella.

Vartin yli seitsemän kirjaa lukiessani aloin miettiä, haluaisiko ystäväni ja hänen vaimonsa kenties lukea sitä. Ystäväni sairasti fataalia syöpää. Ajattelin, että ehkä eivät haluasi lukea, vaikka hoitojen kuvas olisi varmasti tuntunut tutulta. Ainakin minä tunnistin asioita kuulopuheen perusteella.

Kahdeksan maissa puhelimeni soi. Näytöllä luki ystäväni nimi. Arvasi, että jotain epätavallista oli tekeillä, sillä hän ei ikinä soita minulle noin aikaisin.

Puhelimessa oli ystäväni vaimo, joka kertoi suruviestin.

Päätin puhelun jälkeen, että en enää lue Saven kirjaa, ei kiinnosta. Aivan liian ahdistavaa.

Iltapäivällä tulin toisiin ajatuksiin ja luin kirjan melko intensiivisesti loppuun.

Hyvä, että luin.

Parnassolle paikka

Parnasson kuuliaisena tilaajan olen tuntenut huonoa omatuntoa. En nimittäin oikein saa lehteä luetuksi, vaikka jutut ja kirja-arviot vaikuttavat etukäteen vilkaistuna erinomaisen kiinnostavilta. Mutta en saa niitä luetuksi.

Jotenkin työpäivän jälkeen Parnasso ei ole mielestäni rentoutumiskeino numero yksi.

Mutta nyt olen löytänyt Parnasso-hetkeni. Kiikutan lehdet mökille ja luen siellä. Kiireettömässä ilmapiirissä Parnasson jotenkin ajaton teksti toimii.

Tietysti olisi hyvä löytää sama kiireettömyyden keidas arkisen hyppyytyksen keskellä, mutta ei. Hyvä että sentään mökillä.

Grantakin alkaa ilmestyä suomeksi. Pitänee tutustua – kunhan aikaa löytyy.

Aikaa on sille mitä pitää tärkeänä.

Totta, mutta ei aina ihan niin yksioikoisesti. Elämä ei tottele imperatiiveja.

Lukemalla pysyy vireessä, löytää omat välttämättömät pakopaikkansa, keitaat joiden lempeässä valossa ja viileydessä ymmärtää todellisuuden, joka ei ole uutisten, netin tai stereotypioiden todellisuutta, vaan omanlaistaan olemassaolon elinvoimaa.