Parnasson kuuliaisena tilaajan olen tuntenut huonoa omatuntoa. En
nimittäin oikein saa lehteä luetuksi, vaikka jutut ja kirja-arviot vaikuttavat
etukäteen vilkaistuna erinomaisen kiinnostavilta. Mutta en saa niitä luetuksi.
Jotenkin työpäivän jälkeen Parnasso ei ole mielestäni rentoutumiskeino
numero yksi.
Mutta nyt olen löytänyt Parnasso-hetkeni. Kiikutan lehdet mökille ja luen
siellä. Kiireettömässä ilmapiirissä Parnasson jotenkin ajaton teksti toimii.
Tietysti olisi hyvä löytää sama kiireettömyyden keidas arkisen
hyppyytyksen keskellä, mutta ei. Hyvä että sentään mökillä.
Grantakin alkaa ilmestyä suomeksi. Pitänee tutustua – kunhan aikaa
löytyy.
Aikaa on sille mitä pitää tärkeänä.
Totta, mutta ei aina ihan niin yksioikoisesti. Elämä ei tottele
imperatiiveja.
Lukemalla pysyy vireessä, löytää omat välttämättömät pakopaikkansa, keitaat
joiden lempeässä valossa ja viileydessä ymmärtää todellisuuden, joka ei ole
uutisten, netin tai stereotypioiden todellisuutta, vaan omanlaistaan olemassaolon elinvoimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti