Eläköön kirjasto

Pakko tunnustaa, kävin piiiitkästä aikaa kirjastossa. Korttini ei  enää ollut voimassa, mutta sain saman tien uuden. Olin tullut varta vasten lainaamaan tiettyä kirjaa, mutta nappasin mukaan myös toisen eli Päiväkirjojen jäljillä (Vastapaino 2020). Sen ovat toimittaneet Maarit Leskelä-Kärki, Karoliina Sjö ja Liisa Lalu. Kirjan alaotsikko on historiantutkimus ja omasta elämästä kirjoittaminen. Eläköön herätelaina!

Kävin katsomassa HAMissa viggo Wallensköldin näyttelyä. Hän on ehdottomia suosikkejani nykytaiteilijoiden joukossa. Erityisesti uuden kirjastokortin haltijaa ilahdutti maalaus nimeltä Kirjasto (2014). Sitä voi ihailla yllä. Huomaa sähköjohto, joka tuo eloa kirjaston ylevöitettyyn käyttäjään, vai virkailijako se on...

Aion jatkossakin käydä kirjastossa ja taidenäyttelyissä.

P.S. Ainakin Töölön kirjastoon toivotettiin myös koirat tervetulleiksi. Pitää ottaa seuraavalla kerralla Dali mukaan.

Kynässä tulivuoren laavaa ja mustaa maata

Olen pitkään unelmoinut mustekynästä, joka on väriltään oranssia ja mustaa. Se on klassinen väriyhdistelmä ja sellainen löytyy muutamilta valmistajilta. Silmäni ovat kiinnittyneet italialaisiin Leonardoon ja Mairoaan. Kumpikin on napolilainen kynänvalmistaja, lähtöisin samasta, nyt jo konkurssin tehneestä Deltasta. Kuvien perusteella Leonardon Momento Magico DNA ja Maioran Mitho muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Niissä on samanlainen klipsikin.  Hatun vyön kuviointi on aavistuksen erilainen. Mutta Leonardon terästeräinen malli on mäntätäyttöinen ja musteikkunallinen. Maioran vastaava on patruuna/konvertterikynä ilman ink windowia. Lisäksi Maiora on hieman kalliimpi. Joten, huokaisin syvään, ja rohkaistuin tilaamaan Leonardon. Otin kynään teräksi kokeilumielessä Soft Finen.

Ensivaikutelma Leonardosta on asiallinen, laadukas. Ja kaunis. Kynä sopii käteen luontevasti, sormiote on miellyttävä. Soft-terä on hieman oudon näköinen hassuine sivuhalkioineen. Terä niiaa kirjoitettaessa hyvin, mutta perusvaikutelma on silti yllättäen kova. Vasta riittävästi painettaessa mustetta vapautuu enemmän ja kirjoitusjäljestä tulee hieman eläväinen, mutta ei ratkaisevasti. Jotenkin olin kuvitellut sen olevan sulavampi.

Kynän outo nimi Momento Magico DNA tarkoittaa, että se kuuluu Leonardon laajaan Momento-sarjaan, Magico DNA viittaa kyseiseen malliin. DNA on tarkoittavinaan, että oranssi on tulivuoren laavan väri ja musta edustaa maan väriä.

Näkikö Aleksis Kivi amiraaliperhosen?

Vesa Haapalan romaani Alexis (Otava) on biofiktio. Haapala kirjoittaa Aleksis Kiven kuvitteellisen päiväkirjan vuosilta 1866-70, jolloin Kivi asui Siuntiossa. Päähenkilö on historiallinen hahmo, päiväkirja on sekoitus faktaa ja fiktiota kiinnostavalla tavalla. Haapala myös tavoittelee Kiven kielen tyyliä ja tapaa.

Sallittakoon yksi tosikkomainen huomio. Haapala antaa Kiven tunnistaa (sivulla 124) vuonna 1867 kanervikossa lentävän perhosen, amiraalin eli Vanessa atalantan. Tiettävästi lajista on ensimmäinen tieteelle raportoitu havainto Uudeltamaalta vasta pari vuotta myöhemmin eli 1869 (https://perhoset.fi/historia/nymphalidae2/van-atalanta.htm). Romaanin Kivi viittaa perhosen lajinimeen atalanta eli Atalante, joka on kreikkalaisen  mytologian sankaritar. Olisiko oikea Kivi tuntenut perhoset noin hyvin?

Olen muutaman kerran aiemminkin huomannut, että luontoon liittyvät kuvaukset fiktioissa eivät aina osu kohdalleen historiallisesti. Nykyisin tavalliset lajit, kuten vaikkapa mustarastas, lupiini tai metsäkauris, eivät ole sitä olleet edellisillä vuoisisadoilla tai edes vuosikymmenillä.