Tiedätkö Väinö Mujusen tai Raakel Oksan?

Keitä ovat seuraavat henkilöt: Kaarina Riikonen, Simo Sund, Henri Joki, Väinö Mujunen, Raakel Oksa, Lili Loimola, Juhani Kuikka, Pii Marin, Elisabeth Urhonen, Pihla Karhu, Ruben Waara, Otto Kuhala, Ellen Lähde, Jarkko Hallavainen ja Ronja Jentzsch?

Vihje: he ovat sukua sellaisille hahmoille kuin Olavi Susikoski, Maria Kallio, Timo Harjunpää ja Frans J. Palmu.

Oikein, nimet ovat fiktiivisiä hahmoja suomalaisissa dekkareissa, poliisi- ja rikoskirjoissa. Jokainen luetelluista esiintyy useammassa kuin yhdessä kirjassa, esimerkiksi Otto Kuhala peräti yhdeksässätoista Markku Ropposen kirjassa ja Kaarina Riikonen yhdeksässä Marja Aarnipuron kirjassa.

Kaikki henkilöhahmot eivät ole poliiseja, mukana on muun muassa poliisin leski, puuseppä, pari toimittajaa ja useampi yksityisetsivä. Hauskaa porukkaa, ja moni heitä vieläpä kiinnostava henkilöhahmo, kuten Tapani Baggen luoma Väinö Mujunen, yksikätinen yksityisetsivä (jolla on ”kusiaisen valtuudet”). Moni hahmoista esiintyy cosy crime/mystery -lajityyppin kirjoissa.

Nimet olen poiminut tähän, koska olen lukenut heistä kertovia kirjoja. Kolme hahmoista on Eppu Nuotion kynästä eli Pii Marin, Ellen Lähde ja Raakel Oksa.

Sain juuri luettua luettua Päivi Happosen Vaarallisen uutisen, ensimmäisen rikostoimittaja Pihla Karhusta kertovan dekkarin. Aloitin heti perään toisen Päivin eli Päivi Alasalmen Häkkilinnut, rikoskonstaapeli Hallavaisen tutkimuksista kertovan sarjan kakkososan.

Kiinalainen paavi teki oharit

Törmäsin netissä paavi Franciscuksen muistokynään. Jotenkin innostuin. Menin ja tilasin sen, vaikka olin vannonut, etten ikinä osta mitään myyntialusta AliExpressenistä. Nyt oli pakko, sillä kynää ei saanut muualta (ei ainakaan yhtä helposti). Kyseessä on kiinalaisen (Made in Singapore) Wing Sung kynätehtaan paremman alabrändin eli Junlain malli 930.

Junlain Pope Francis -version kynärunkoon on kaiverrettu Franciscuksen syntymänimi Jorge Mario Bergoglio ja vuodet 1936-2025. Paavillisesti kaiverrettua Junlaita on tehty rajattu määrä (jota ei ole määritelty, ainakaan en löytänyt tietoa määrästä). Hintaa kynälle postituskuluineen tuli hieman yli 50 euroa.

Junlai 930:n perusmalli muistuttaa Montblancin ikonista sikarinmuotoista 149-mallia, mutta on paljon kookkaampi. Terän kuviointikin on lainattu Mointblancilta. Paavi-Junlai on kuitenkin 930:n tylppäpäinen versio ja väriltään valkoinen eli aivan eri näköinen ja oloinen kuin perusmalli. Kynä on todella suuri ja siinä on ylisuuri numeron 9:n terästerä. Pienikätisten tuskin kannattaa hankkia kyseistä Junlaita käyttökynäksi.

Tiesin, että Paavi Franciscukselle (valittiin 2013) omistettu kynä oli jo olemassa, italialaisen Auroran valmistama. Täytekynää ja kuivamustekynä kumpaakin tehtiin 936 kappaletta. Luku 36 viitannee paavin syntymävuoteen. Täytekynän teräsuojus on sterlinghopeaa ja terä 18 karaatin kultaa. Kynävarsi on vaaleansininen, sama väri kuin Argentiinan lipussa. Ikävä kyllä vuonna 2014 tehdyllä Auroran paavi Franciscus -mustekynällä oli hintaa 1700 euroa, joten joka katolilaisen hankinta se ei voinut olla. Mitähän vaatimattomuutta korostava paavi ajatteli nimikkokynästään?

Se, että italialainen kynäfirma tekee paaville erikoiskynän, on ymmärrettävää. Sen sijaan hieman oudolta tuntuu, että kiinalainen Wing Sung/Junlai on laskenut markkinoille erityiseen paavikynän. Toisaalta ovela veto Wing Sungilta. Kynä kiinnostanee katolilaisia (ja muitakin) ympäri maailmaa ja samalla kiinalainen kynä saa näkyvyyttä. Markkinointikikka siis, ehkä.

Lopulta posti toi tavarani Kiinasta ja avasin innoissani vaatimattoman paketin. Kynä oli oikea malli – mutta voi! – siinä ei ollut kaiverrusta. Minua oli sahattu silmään ja maksoin 6-7 euroa liikaa.

Tilauksen tehtyäni luin jostain, että todennäköisyys saada kynä ilman paavikaiverrusta on suuri. Niin kuin olikin. Harmittaa, sillä en ehkä muuten olisi kyseistä mammuttia tilannut, vaikka eräällä YouTube-kanavalla se valittiin vuoden 2025 parhaaksi kiinalaiseksi uudeksi täytekynäksi. Reklamaatiota en jaksa/osaa tehdä. Liian monimutkaista. Jään nuolemaan haavojani ja opettelemaan ylisuuren kynän käyttöä.

Junlai 930 on kynälaatikkoni tuhdein tapaus, jonka jälkeen muut tuhtikynät tuntuvat varsin sopivilta käteen. Kynä on niin suuri, että se ei kunnolla mahdu yhteenkään kynäkoteloistani. Ei siis matkakynä.

No, on minulla kaikesta huolimatta tarina kerrottavana kynästä, joka ei ollut aivan sitä mitä sen piti olla.

Pyhiinvaellus polkupyörällä kulkee aforistista tietä

 

Onko viime viikolla käsiini saama Pyhiinvaellus polkupyörällä jatkoa vuonna 2024 ilmestyneelle Jälleenlöydetylle tielle? On, sillä niissä käsitellään samoja teemoja. Lisäksi Jälleenlöydetyn tien viimeisessä osastossa on esillä viisi aihetta  eli usko, Jumala, totuus, kuolema ja tie. Näitä käsitellään myös "jatko-osassa" uusien teemojen lisäksi.

Uusi kirja ei ole jatkoa vanhalle kirjalle siinä mielessä, että ensinmainittu koostuu pelkästään (esipuhetta lukuunottamatta) aforistisista teksteistä. Se  on myös oma kokonaisuutensa, jonka lukeminen ei edellytä Jälleenlöydetyn tien lukemista (vaikka toivon, että kirjojen välille syntyy lukijankin mielessä vuoropuhelu).

Kirja on ulkona. Sen on lennettävä nyt omillaan.

*

Hauska yksityiskohta. Kustantaja kysyi, onko minulla mitään ideaa lähtökohdaksi kannelle. Vastasin, että toki. Lähetin oheisen hahmotelman ja graafikko teki siitä lopullisen version.

Mitä lukemista mukaan matkalle?

Olen lähdössä lomamatkalle etelään. Viikoksi vain, mutta ajattelin ottaa mukaan kaksi kirjaa, jos vaikka saisi toisen luetuksi. Tai molemmat, mikä ettei.

Toinen kirja on käynyt etelässä jo ennen korona-aikaa. En vain saannut silloin edes avatuksi. Se on Jennifer Ackermanin Viisaat linnut (suom. Heli Naski, 2. painos, Atena 2018). Aihe kiinnostaa.

Ja se toinen kirja on vasta ostettu Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat (Gaudeamus 2025). Aihe kiinnostaa.

Aforismikirja Pyhiinvaellus kuntopyörällä lähti painoon

 

Uusi kirja on painamista vaille valmis. Tähän odotuksen tunteeseen ei totu koskaan, ja hyvä niin.

Saatuani valmiiksi kirjan Jälleenlöydetty tie - Kuinka kirjoitin hengelliset muistelmat (Väyläkirjat 2024), jatkoin saman teeman käsittelyä hieman eri tavoin. Kirjoitin aktiivisesti, liki päivittäin aforismeja tai pitäisikö sanoa aforistisia tekstejä.

Aforismikokoelman nimi on Pyhiinvaellus kuntopyörällä. Kirja näkee päivänvalon noin kuukauden kuluttua. Jännittää.

Takakannessa sanotaan osapuilleen näin: 

Pyhiinvaellus kuntopyörällä sisältää aforismeja ja lauseita elämän suurista peruskysymyksistä, kuten muistamisesta, viisaudesta ja ajan kulumisesta. Moni teksti liittyy hengellisyyteen, kirkkoon ja uskoon, mutta myös kirjoittamiseen ja luontoon.

Kirja sopii lukijan oman pohdinnan kirittäjäksi. Sen oivaltavat, paikoin humoristiset ja paikoin vakavat tekstit saavat ajatukset liikkeelle, ja niihin tekee mieli palata uudestaan.

Pyhiinvaellus kuntopyörällä sopii myös mainiosti lahjaksi tai tuliaisiksi: Kimppu aforismeja, ole hyvä!

*

Kirjan kustantaa Väyläkirjat. Se on Rovaniemelle majaansa pitävä kustantaja, joka on erikoistunut Pohjoisen kirjallisuuteen, mutta joka on viime vuosina kustantanut myös aktiivisesti hengellisyyteen ja kirkollisuuteen liittyviä kirjoja, mm. piispojen muistelmia. Kaikkiaan Väyläkirjojen kautta on sen 30-vuotisen olemassaolon aikana tullut lukijoiden käsiin yli 800 teosta.

Ylipäätään kristillinen/hengellinen/uskonnollinen aforistiikka, jota Pyhiinvaellus kuntopyörällä osin edustaa, on Suomessa enemmän kuin harvinaista. Äkkiseltään tulee mieleen aforistisia runoja kirjoittanut lakimies Pekka Leino (kirjoitti myös nimimerkillä Petrus) ja kolme aforismikokoelmaa julkaissut pappi-perheneuvoja Risto Nivari (Pienuutta piilossa ja Murrettu siunetti). Mainita kannattanee myös kuvanveistäjä-suntio Uuno Poikonen, joka kirjoitti nimimerkillä Panu Oikotie kokoelman Koeporauksia. Toki monet aforistikot ovat käsittelleet uskontoa ja Jumalaa teksteissään, kuten Torsti Lehtinen ja Markku Envall.

Arvoitus valmistuu, kaksikin

 

Ensimmäinen käsikirjoitus alkaa olla valmis. Se jää kustantajan armoille. Kahden vuoden leppoisa mutta pitkäjänteinen työ palkitaan tai palautetaan.

Toinen käsikirjoitus vaatii noin kuukauden päivät, ennen kuin sen uskaltaa laskea käsistään. Sekin jää kustantajan armoille. Kolmen kuukauden aktiivinen työ palkitaan tai palautetaan.

En tohdi kertoa kummastakaan tämän enempää, arvoituksia saavat olla.

Kerron sitten kun on jotain kerrottavaa.

Cosy mystery - uusi lemppari

Dekkarit jakautuvat moneen alagenreen. Cosy crime on yksi ja sen alagenreä voidaan kutsua cosy mysteryksi. Siihen päätin tykästyä. Kilttiin, viihtyisään, herttaiseen mysteeriin.

Mutta mikä ero on crimellä ja mysterillä? Mysteryssä ei ehkä ole ilmiselvää rikosta, vaikka sellainenkin voi tarinaan sisälttyä. Harrastajat huseeraavat rennosti ja saavat totuuden mysteeristä selville ilman, että törmäävät sosipåaattisiin sarjamurhaajiin.  Tapahtumapaikka on usein mukava miljöö. Cosy crime kertoo nimensä mukaisesti rikoksesta, usein murhasta, mutta sekin selviteään huumorilla ja herttaisesti höpöttäen. Ratkaisijat voivat olla poliisejakin.

Dekkarit eli rikoskirjallisuus ( + tv-sarjat, elokuvatkin) tarjoilee loppumattoman kattauksen murhia. Viihteellistää kuoleman, arkipäivöistää murhaamista. Cosy crime/mystery tekee väkivaltaisista kuolemista vähemmän pelottavia, jotenkin kotikutoisia. No se nyt sattui kuolemaan, mutta ei hätää, me selvitämme mikä meni vikaan...

Olen viikon sisälla lukenut botswanalaisetsivä Mma Ramotswen (Alexsander McCall), remonttidekkari Raakel Oksan (Eppu Nuotio) sekä kuopiolaispoliisi Anette Savolaisen (Marja-Sisko Aalto) seikkailuista. Tosin A. Savolainen ei ole kunnolla cosy, vaikka höpötystä siinäkin harrastetaan. Richard Osmanin Torstain murhakerho (varma cosy) odottaa vuoroaan.

Että tällainen vaihe nyt menossa.