Kristillisen kirjallisuuden määritelmä

Yleensä syksyin, kun julkistaan ehdokkaat vuoden kristilliseksi kirjaksi, joku aina parahtaa: Miten muka voidaan määritellä kristillinen kirja?

Asiaa pohdittiin myös kyseisen kilpailun esiraadissa tänä vuonna. Olin raadin puheenjohtaja. Kiteytin määritelmän omalta osaltani näin:

Kirja on kristillinen, jos/kun se tarjoaa lukijalle tietoa, ymmärrystä tai kokemuksellisuutta kristillisen uskon sisällöistä, vaikutuksista tai vuorovaikutteisuudesta.

Ja sama monisanaisemmin ilmaistuina:

Kirja on kristillinen jos/kun se tarjoaa erilaisille lukijoille tietoa (myös kriittistä), rakentavaa ymmärrystä ja kokemuksellisuutta kristillisen uskon hengellisten perinteiden ja teologisten tutkimussuuntien sisällöistä sekä yksilöllisistä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista tai dialogisesta vuorovaikutteisuudesta toisten uskontojen ja elämänkatsomuksellisten näkemysten kanssa.

Vielä näinkin yleisluoteisesti määritelmän voi ilmaista:

Kristillinen kirja on sellainen, jossa kristinusko on merkityksellinen tekijä todellisuuden ja ihmisenä olemisen kuvaamisessa ja ymmärtämisessä.

Jos edellä olevat määritelmät eivät riitä/vakuuttaa, voi kaivaa esiin Wikipedian. Siellä sanotaan, että "kristillinen kirjallisuus on kristinuskon maailmankatsomuksen ja Raamatun opetusten kautta kirjoitettua kirjallisuutta".

Asiaa olen pohtinut myös aiemmin eri yhteyksissä. esim:

Lajityyppiä määrittelemässä

Palaute, joka ilahdutti

On ilo saada palautettaa kirjasta, vaikka sen ilmestymisesta on jo tovi. Tai ehkä juuri sen vuoksi. On ilo  jakaa Jari-Pekka Peltoniemen lähettämä palaute Jälleenlöydetystä tiestä (Väyläkirjat 2024). Kirjan alaotsikko on Kuinka kirjoitin hengelliset muistelmat:

"Luin eilen kirjasi. En ole pitkään aikaan lukenut mitään uskontoon tai hengellisyyteen liittyvää kirjaa (paitsi Neljä Eenokin kirjaa).

Kirjasi on erinomainen pohdiskeleva teksti. Vaikka sinulla on vahva uskonnollinen vakaumus, et ole lukinnut sitä minkään kaavan mukaan "ehdottomaksi totuudeksi". Havaitsin kirjaa lukiessani, että hengellisyys ja siihen liittyvät asiat tuovat sinulle iloa. Keskustelet Jumalan kanssa vapaasti ilman rajoittavia tulkintoja. Juuri tuollainen hengellisyys on mielestäni erittäin arvokasta. Se ei kangistu kaavoihin eikä aiheuta kenellekään mielipahaa. Eikä Jumala suutu! Usko on sinun voimavarasi, vaikka mitä tapahtuisi. Aito elävä usko kantaa varmasti koko elämän ajan. Se auttaa myös pääsemään yli vaikeiden aikojen, joita sattuu jokaisen kohdalle."

Vanha pelikaani lentää taas

 

Vanhan mustekynän ostaminen on aina pieni riski, varsinkin jos haluaa, että sillä voi kirjoittaa. Tätä pohdin Uudessakaupungissa, kun kysyin Antiikki PP:ssä, sattuisiko heillä olemaan mustekyniä. Niitä löytyi seitsemän kappaletta, viisi Pelikania, yksi Montblanc ja yksi Parker. Hintapyyntö oli satanen per kynä. Hieman kovalta tuntui. Pyysin luuppia ja tarkistin terät. Neljässä oli kultaterät, lopuissa terästä.

Valitsin terästeräisen Pelikanin, joka tuntui toimivan – ainakin mäntä liikkui sujuvasti. Terän kultaus oli hieman kulunut. Tein tarjouksen ja lähdin tyytyväisenä auringon paisteeseen vihreä-musta kynä mukanani. Minullakin oli kouluaikana Pelikan-mustekynä, tosin patruunatäytteinen ja kokomusta.

Kotona huomasin, että uusikaupunkilainen kynä pelitti ja sillä oli mukava kirjoittaa. Oikeaa vintage-tunnelmaa.

Pelikan 120 tuli markkinoille vuonna 1955 ja sitä valmistettiin vuoteen 1965 saakaa. Kynää markkinoitiin erityisesti koulukynänä, ja sellaisen se saavuttikin huomattavan suosion Saksassa, ja muissa Keski-Euroopan maissa. 120 on mäntätäyttöinen ja sen terä on kullattua terästä. Kynän väri oli vihreä ja musta.

Jotta koulualisten olisi helppo erottaa oma kynänsä lukuisista samanlaisista, Pelikan laittoi jossain vaiheessa 120:n kynävarsiin yksilöllisen sarjanumeron. Minun kynässä ei tällaista sarjanumeroa oli, sen sijaan teräsuojuksessa on M-kirjan kertomassa kirjoitusviivan paksuuden.

Vuosina 1973-77 valmistettiin 120-kynän toista versiosta. Valmistajana oli Merz &Krell. Kynä oli hivenen alkuperäistä pitempi ja sitä tehtiin mustana.

Vuonna 2016 Pelikan toi tuotantoon väriltään vihreä-mustan mallin M120N. Vuonna 2018 seurasi kynä, joka tottelee mallinimeä Iconic Blue M120N.

Tiedätkö Väinö Mujusen tai Raakel Oksan?

Keitä ovat seuraavat henkilöt: Kaarina Riikonen, Simo Sund, Henri Joki, Väinö Mujunen, Raakel Oksa, Lili Loimola, Juhani Kuikka, Pii Marin, Elisabeth Urhonen, Pihla Karhu, Ruben Waara, Otto Kuhala, Ellen Lähde, Jarkko Hallavainen ja Ronja Jentzsch?

Vihje: he ovat sukua sellaisille hahmoille kuin Olavi Susikoski, Maria Kallio, Timo Harjunpää ja Frans J. Palmu.

Oikein, nimet ovat fiktiivisiä hahmoja suomalaisissa dekkareissa, poliisi- ja rikoskirjoissa. Jokainen luetelluista esiintyy useammassa kuin yhdessä kirjassa, esimerkiksi Otto Kuhala peräti yhdeksässätoista Markku Ropposen kirjassa ja Kaarina Riikonen yhdeksässä Marja Aarnipuron kirjassa.

Kaikki henkilöhahmot eivät ole poliiseja, mukana on muun muassa poliisin leski, puuseppä, pari toimittajaa ja useampi yksityisetsivä. Hauskaa porukkaa, ja moni heistä vieläpä kiinnostava henkilöhahmo, kuten Tapani Baggen luoma Väinö Mujunen, yksikätinen yksityisetsivä (jolla on ”kusiaisen valtuudet”). Moni hahmoista esiintyy cosy crime/mystery -lajityyppin kirjoissa.

Nimet olen poiminut tähän, koska olen lukenut heistä kertovia kirjoja. Kolme hahmoista on Eppu Nuotion kynästä eli Pii Marin, Ellen Lähde ja Raakel Oksa.

Sain juuri luettua luettua Päivi Happosen Vaarallisen uutisen, ensimmäisen rikostoimittaja Pihla Karhusta kertovan dekkarin. Aloitin heti perään toisen Päivin eli Päivi Alasalmen Häkkilinnut, rikoskonstaapeli Hallavaisen tutkimuksista kertovan sarjan kakkososan.

Kiinalainen paavi teki oharit

Törmäsin netissä paavi Franciscuksen muistokynään. Jotenkin innostuin. Menin ja tilasin sen, vaikka olin vannonut, etten ikinä osta mitään myyntialusta AliExpressenistä. Nyt oli pakko, sillä kynää ei saanut muualta (ei ainakaan yhtä helposti). Kyseessä on kiinalaisen (Made in Singapore) Wing Sung kynätehtaan paremman alabrändin eli Junlain malli 930.

Junlain Pope Francis -version kynärunkoon on kaiverrettu Franciscuksen syntymänimi Jorge Mario Bergoglio ja vuodet 1936-2025. Paavillisesti kaiverrettua Junlaita on tehty rajattu määrä (jota ei ole määritelty, ainakaan en löytänyt tietoa määrästä). Hintaa kynälle postituskuluineen tuli hieman yli 50 euroa.

Junlai 930:n perusmalli muistuttaa Montblancin ikonista sikarinmuotoista 149-mallia, mutta on paljon kookkaampi. Terän kuviointikin on lainattu Mointblancilta. Paavi-Junlai on kuitenkin 930:n tylppäpäinen versio ja väriltään valkoinen eli aivan eri näköinen ja oloinen kuin perusmalli. Kynä on todella suuri ja siinä on ylisuuri numeron 9:n terästerä. Pienikätisten tuskin kannattaa hankkia kyseistä Junlaita käyttökynäksi.

Tiesin, että Paavi Franciscukselle (valittiin 2013) omistettu kynä oli jo olemassa, italialaisen Auroran valmistama. Täytekynää ja kuivamustekynä kumpaakin tehtiin 936 kappaletta. Luku 36 viitannee paavin syntymävuoteen. Täytekynän teräsuojus on sterlinghopeaa ja terä 18 karaatin kultaa. Kynävarsi on vaaleansininen, sama väri kuin Argentiinan lipussa. Ikävä kyllä vuonna 2014 tehdyllä Auroran paavi Franciscus -mustekynällä oli hintaa 1700 euroa, joten joka katolilaisen hankinta se ei voinut olla. Mitähän vaatimattomuutta korostava paavi ajatteli nimikkokynästään?

Se, että italialainen kynäfirma tekee paaville erikoiskynän, on ymmärrettävää. Sen sijaan hieman oudolta tuntuu, että kiinalainen Wing Sung/Junlai on laskenut markkinoille erityiseen paavikynän. Toisaalta ovela veto Wing Sungilta. Kynä kiinnostanee katolilaisia (ja muitakin) ympäri maailmaa ja samalla kiinalainen kynä saa näkyvyyttä. Markkinointikikka siis, ehkä.

Lopulta posti toi tavarani Kiinasta ja avasin innoissani vaatimattoman paketin. Kynä oli oikea malli – mutta voi! – siinä ei ollut kaiverrusta. Minua oli sahattu silmään ja maksoin 6-7 euroa liikaa.

Tilauksen tehtyäni luin jostain, että todennäköisyys saada kynä ilman paavikaiverrusta on suuri. Niin kuin olikin. Harmittaa, sillä en ehkä muuten olisi kyseistä mammuttia tilannut, vaikka eräällä YouTube-kanavalla se valittiin vuoden 2025 parhaaksi kiinalaiseksi uudeksi täytekynäksi. Reklamaatiota en jaksa/osaa tehdä. Liian monimutkaista. Jään nuolemaan haavojani ja opettelemaan ylisuuren kynän käyttöä.

Junlai 930 on kynälaatikkoni tuhdein tapaus, jonka jälkeen muut tuhtikynät tuntuvat varsin sopivilta käteen. Kynä on niin suuri, että se ei kunnolla mahdu yhteenkään kynäkoteloistani. Ei siis matkakynä.

No, on minulla kaikesta huolimatta tarina kerrottavana kynästä, joka ei ollut aivan sitä mitä sen piti olla.

Pyhiinvaellus polkupyörällä kulkee aforistista tietä

 

Onko viime viikolla käsiini saama Pyhiinvaellus polkupyörällä jatkoa vuonna 2024 ilmestyneelle Jälleenlöydetylle tielle? On, sillä niissä käsitellään samoja teemoja. Lisäksi Jälleenlöydetyn tien viimeisessä osastossa on esillä viisi aihetta  eli usko, Jumala, totuus, kuolema ja tie. Näitä käsitellään myös "jatko-osassa" uusien teemojen lisäksi.

Uusi kirja ei ole jatkoa vanhalle kirjalle siinä mielessä, että ensinmainittu koostuu pelkästään (esipuhetta lukuunottamatta) aforistisista teksteistä. Se  on myös oma kokonaisuutensa, jonka lukeminen ei edellytä Jälleenlöydetyn tien lukemista (vaikka toivon, että kirjojen välille syntyy lukijankin mielessä vuoropuhelu).

Kirja on ulkona. Sen on lennettävä nyt omillaan.

*

Hauska yksityiskohta. Kustantaja kysyi, onko minulla mitään ideaa lähtökohdaksi kannelle. Vastasin, että toki. Lähetin oheisen hahmotelman ja graafikko teki siitä lopullisen version.

Mitä lukemista mukaan matkalle?

Olen lähdössä lomamatkalle etelään. Viikoksi vain, mutta ajattelin ottaa mukaan kaksi kirjaa, jos vaikka saisi toisen luetuksi. Tai molemmat, mikä ettei.

Toinen kirja on käynyt etelässä jo ennen korona-aikaa. En vain saannut silloin edes avatuksi. Se on Jennifer Ackermanin Viisaat linnut (suom. Heli Naski, 2. painos, Atena 2018). Aihe kiinnostaa.

Ja se toinen kirja on vasta ostettu Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat (Gaudeamus 2025). Aihe kiinnostaa.