maanantai 3. kesäkuuta 2024

Lokit aiheuttavat päänvaivaa

 

Ostin kirjan impulssinomaisesti Virolahden Arktika-päivillä Leerviikissä. Tarkemman tutustumisen jälkeen yllätyin, vaikka "laridismi", eli lokkilajien tunnistus, oli minulle jo entuudestaan tuttua.

Kirjan nimi on Gulls of Europe, North Africa, and the Middle East: An Identification Guide, ja se on opas läntisessä Euraasiassa esiintyvien 45 lokkilajin (alalajeineen) tunnistamiseen. Kirjoittajat Peter Adriaens, Mars Muusse, Philippe J Dubois ja Frédéric Jiguet ovat kotoisin Ranskasta, Hollannista ja Belgiasta, ja teoksen on julkaissut Princeton University Press vuonna 2022.

Lokkien tunnistus voi olla haastavaa, koska niillä on monia eri pukuja, jotka voivat muistuttaa toisten lajien pukuja. Eroja kuitenkin löytyy, kun tietää mitä etsiä. Lajien tunnistaminen edellyttää kokemusta, tarkkaavaisuutta ja usein myös valokuvia.

Jos lintuharrastus vaikuttaa mukavalta ja helpolta, kokeile lokkiharrastusta.

P.S. Teksti on tekoälyn parantelema versio

perjantai 22. maaliskuuta 2024

Oma kirja kirjakaupan hyllyllä


Se tunne kun näkee oman kirjansa kirjakaupassa! Kirja on hyllyllä tasavertaisen muiden kirjojen kanssa. Samalla sitä asettuu osaksi kaupallista tarjontaa, osaksi kilpailua ihmisten huomiosta, kiinnostuksesta ja kukkarosta. Sitä toivoo, että oma hengentuote olisi riittävän merkityksellinen.

Oma kirja kirjakaupassa on kuin itsenäistynyt lapsi. Kirjalla on oma elämä ja sillä on omat siivet. En voi enää tehdä paljon muuta kuin uskoa ja toivoa siipien kestävän.

Kuvassa kirjani Jälleenlöydetty tie - Kuinka kirjoitin hengelliset muistelmat on keskellä. Vasemmalla uskontopsykologian emeritusprofessori Owe Wikströmin muistelmat Muistin käytävillä ja oikealla Heli Pruukkin kirjoittama kirkkoherra-mediapersoona Kari Kanalan elämäkerta tai henkilökuva Pappi ja pelimies.

Kirjani kustantaja on Väyläkirjat. Lähetin käsikirjoituksen sinne tammikuun alkupuolella eräänä maanantaiaamuna. Iltapäivällä Väyläkirjoista soitettiin ja ja kerrottiin, että kirjan alku oli luettu ja että he mieluusti kustantaisivat sen. Olin hämmentynyt, vähemmästäkin, sillä olin varautunut pitkään odotukseen. Käsikirjoitus oli lähetetty myös kahteen muuhun kustantamoon. Niinpä ilmoitin niihin, että kustantaja löytyi jo.

Rovaniemeläinen Väyläkirjat on erikoistunut pohjoisen Suomen aihepiireihin, mutta sillä on myös kirkollisen ja hengellisen kirjallisuuden linja  - siellä on aihepiirin osaamista ja kiinnostusta siihen. Edellä mainittu Wikströmin kirjan on Väyläkirjojen kustantama. Jälleenlöydetyssä tiessä on ainakin yksi kohtaus, jossa ollaan Rovaniemellä (paljon hymiöitä!).

 

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Jinhao tuli postiluukusta


En tiedä, mikä minuun meni. Tilasin Amazonista kaksi kiinalaista

mustekynää, vaikka vannoin, että niihin en sekaannu, sillä ovat usein julkeita kopioita läntisistä malleista. Lisäksi hinta arveluttaa: voiko niin halvalla saada mitään järkevää.

Aikani googlailin ja youtubetin. Päädyin Jinhaon malleihin x159 ja 9019. Kummallekin löytyy ulkoinen esikuva. x159 on uudistettu versio 159:stä ja muistuttaa mitoiltaan ja designiltaan kiusallisen paljon Montblanc 149:ää. Kyniä ei kuitenkaan kannata verrata, sillä ne ovat kokonaan eri tuotteita, esimerkiksi terä on MB:ssa 18-k, kiinalaisessa terästä, vaikka kaksivärinen onkin. Luupilla katsottuna kiinalaisen terän pinta oli naarmuinen.

9019 puolestaan vaikuttaa ottaneen mallia myös japanilaisesta Namikista, ainakin klipsi on suoraan Pilotista.

Ostamissani kiinalaisissa on sama terä (kokoa 8), paitsi että x159 kirjoittaa F:llä ja 9019 kirjoittaa M:llä.

9019 on tuhti kuin mikä. Minun versioni on läpinäkyvää muovia eli demonstraattori. Siinä on mukana kierteillä varustettu ekstrasuuri konvertteri. 159:n konvertteri on normikokoa.

Amazon.de:ssä 9019 maksoi 12,50 ja x159 kustansi 11 euroa. Päälle noin 12 euron tuontiraha, niin karkeasti ottaen kummallekin tuli hintaa hieman päälle 17 euroa. Ei paha, sillä nopealla kokeilulla kynät ovat hämmentävän kelpoisia, eivät mitään wow-tapauksia, mutta kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Näppituntumalla x159 kirjoittaa kivemmin – tai no, tuntuma vaihtelee.

Kun kynien hinta on näin alhainen, ei kannata odottaa näyttävää pakkausta, tai edes minkäänlaista laatikkoa. Kumpikin kynä oli pakattu vain pieneen muovipussiin Amazonin pahvisessa kirjekuoressa.

Jinhao on brändinimi, jonka takaa löytyy Shanghai Qiangu Stationery Co Ltd -niminen firma. Se on perustettu 1988.

Jinhao x159 ja 9019 ovat hintaansa nähden kelpo hankintoja. Niiden myötä pääsee pienellä budjetilla kokeilemaan, miltä ylikokoinen kynä tuntuu arkikäytössä. Pienikätinen voi kokea sikarimaiset varret turhan tuhteina.

Mitä Kiinaan ja mustekyniin tulee, niin siellä piisaa tavaraa ja brändejä. Iso osa kynistä on hinnaltaan pöyristyttävän halpoja. Ostamani ovat jo liki keskikastia. Mutta myös laadukkaampaa ja läntisiä markkinoita enemmän kiinnostavia brändejä on, esimerkiksi sarvivalaan mukaan nimetty Narwhal – nyttemmin nimellä Nahvalur. Niiden hinnat ovat eurohaarukassa 50 – 200.

Harmi, että monet kiinalaiset kynänvalmistajat ratsastavat kopioimalla läntisten brändien malleja. Varmasti aidosti omaakin kynäkulttuuria löytyisi – ja löytyykin, en vain ole siitä tietoinen.

P.S. Luonnossa x159 ei näytä noin porkkanamaisen oranssilta kuin yllä olevissa kuvissa, se on hivenen ruskeampi.


tiistai 6. helmikuuta 2024

Huh, käsikirjoitus on valmis

Olen saanut parin vuoden ajattelun ja kirjoittamisen jälkeen valmiiksi käskirjoituksen. Se on nyt kustantajalla jatkotoimia varten.

Varsinainen kirjoittaminen vei noin puolitoista vuotta sisältäen neljän kuukauden tauon, jolloin kässri marinoitui omissa oloissaan. Teki hyvää.

Minkälaisesta tekstistä on kyse? Se selvinnee lähiaikoina.

tiistai 12. joulukuuta 2023

Montblanc Shop avattiin Mummotunnelissa

Kynänkäyttäjää ilahduttaa, että Helsingin ydinkeskusta (Vanha Kauppapiha, Mikonkatu 4:n sisäpiha eli ns. Mummotunneli) on saanut uuden kaupan kaupassa eli Montblanc Shopin. Esillä on tietysti erilaisia hienoja kyniä, mutta myös kelloja ja brändin laukkuja ja asusteita. Uusi Shop on Osk. Lindroosin Tag Heuer -myymälän takahuoneessa tai oikeammin sen toisella puolella omalla näyteikkunalla varustetussa myymälässä. Montblancin lisäksi tilassa on esillä pari kellobrändiä, kuten suomalainen De Motu.

Montblanc-kynä on niin  hinnakas tuote, että sitä pitää päästä katsomaan ja kokeilemaan, jos aikoo sellaisen ostaa. Lahjaksi niitä ainakin hankitaan, ja toki myös omaan käyttöön. Montblancilla on  vankkumaton keräilijäkuntansa, mutta ikävä kyllä myös väärentäjänsä.

Lindroosin kyljessä olevan shopin isäksi Montblancia myy Helsingin keskustassa ainakin Westerback. Tampereelta löytyy Kulta-Centeristä myös  Montblanc-korneri. Vaikka kukkaro tai periaate ei antaisi myöten, niin katsoa saa aina, ja jopa kokeilla. Moni sanoo, että Montblanc on kuin Rolex - tosi hyvä, mutta turhan kallis. Varsinkin erikoismallit erikoismateriaalein voivat olla hyvinkin hinnakkaita.

Yläkuva: Shopin avajaisissa kalligrafisti nimikoi muistikirjoja. Paikalla oli muutamia kynäharrastajia, jotka esittelivät toisilleen omistamiaan vintagekyniä.

Alakuva: Mustat Meistertstückit ovat Montblancin ydintä. Myynnissä on myös erikoismalleja, kuten tämän vuoden Writers Edition, Robert Louis Stevenson -kynä.




perjantai 8. joulukuuta 2023

Suosituskirjojen listat turhauttavat

Hyvien tai suositeltujen kirjojen  listat ovat turhauttavia, jopa masentavia. Usein en ole lukenut juuri mitään. Tänä vuonna Finlandia-ehdokkaista olin lukenut vain yhden, Miki Liukkosen Vierastilan (WSOY). Se oli myös nostettu Suomen Kuvalehden 60 kiinnostavan kirjan listalle.

60-kirjan joukosta olin lukenut myös kaksi muuta. Sanna Pelliccionin Kerro minulle, Antonio (S&S) on lastenkirja. Sen aihe liittyy Chilen sotilasvallakaappaukseen, joka tapahtui 50 vuotta sitten. Luin kirjan lehtijuttua varten pdf-muodossa.

Kuvalehden listalta olin lukenut myös  Riad Satouffin Tulevaisuudern arabi -sarjan (WSOY) kuudennen osan. Sarjakuva(romaanissa) kerrotaan hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan Lähi-idässä. Viimeisessä osassa Sattouf alkaa kehittyä sarjakuvataitelijaksi.

Edellä sanotusta (vain kolme osumaa) voi päätellä, että olen joko lukenut vähän tai vääriä kirjoja.


perjantai 24. marraskuuta 2023

Faber-Castellin moderni klassikko työjuhtana

Ostin itsellni syntymäpäivälahjaksi kynän. Käytettynä tosin. Hain Viikkistä. Kynä on Faber-Castellin E-motion, hauskannäköinen mustekynä M-terällä. Kynä on jo pitkään ollut yksi desing-suosikkini. Moderni klassikko eittämättä.

Entuudestaan kynälatikossani on jo yksi Faber-Castellin mustekynä, alumiinirunkoinen Essentino, jota olen käyttänyt paljon arkikynänä. Sillä on mukava kirjoittaa. E-motionssa ja Essentiossa on täysin sama terä, joka muuten taitaa olla kaikissa Faber-Castellin kynissä. Se ei siis tässä mielessä tuota yllätystä. Kynällä on helppo ja kevyt kirjoittaa. Ei terä mikään wow ole, onpahan mainio arkinen työjuhta. Faber-Castellin mustekynien terän erikoisuus on "henegitysaukon", pyöreän pikku reiän puuttuminen.

Muotoilultaan E-motion hivelee silmää. Puinen varsiosa tekee kynästä omintakeisen. Pehmeän puun ja kovan metallin yhdistelmä tuntuu ristiriitaiselta, mutta herättää tunteita, tosin kuin moni muu kynä. E-motionin teräsuojus on omintakeinen ja sormella auki painettava klipsi käytännöllisin, mitä olen nähnyt. Pullea runko sopii käteeni, mutta ymmärrän, jos jonkun toisen käteen ei. Ehkä aavistuksen lyhyt kynä minun kouraani silti on.

Kirjoitin E-motionilla: "Näinä aikoina kultaista keskitietä ei ole olemassa. Tai no, kyllä se olemassa on,  mutta ei ikävä kyllä kultaisena, vaan multaisena, sateen pehmittämänä savisena peltona, johon panssariuvaunun telaketjut jättävät syvn arven."