Kuka käyttää vielä kirjansuojia?

Olin Akateemisessa kirjakaupassa. Ostin muistikirjoja, joita oli hyvässä alessa. Kassan vieressä oli kori, josta sai ottaa lahjan. Kirjasuojan. Kankaisen suojan kirjalle. Sellaisen taisin tehdä vuosikymmeniä sitten koulussa, säkkikankaasta. Tuskin niitä enää koulussa tehdään, kännykkänsuojia ennemmin.

Otin yhden lahjan ja vaimo toisen. Kirjansuojat näkyvä kuvassa. Niiden koko on 31 x 21 mm.

Kuka vielä käyttää näitä?

Täytyy kokeilla. Saattavat olla näppäriä repun pohjalla, ettei kirja nuhraannu tai kansipaperit ruttaannu.

Kuvan suojakansien alla ovat Riitta Jalosen Tanssikaa! ja Tuuve Aron Kalasatama.

Kuusikulmainen sveitsiläinen

Sveitsin kynäylpeys on Caran d´Ache. Yksi sen tunnetuimmista malleista on Ecridor, kuusikulmainen metallirunkoinen kaunistus. Se esiteltiin jo 1953. Nykyisin niitä on saatavissa erilaisin kaiverruskuvioin ja palladiumpäällystein. Ostin omani viime syksynä Helsingistä Temperasta, jonka myymälä oli väistötiloissa Lauttasaaressa. Yllättäen Ecridor maksoi siellä vähemmän kuin useimmissa verkkokaupoissa. Kivijalka yllättää.

Yllätin myös itseni päätymällä Ecridorin mustekynään M-terällä. Mallini nimi on Variation. Kynä on kuin pala kuusikulmaista metallitankoa, sekoitus eleganssia ja industrialismia. Vain paidantaskupidike saa sen näyttämään kynältä. Kynä on varsin painava ja sitä on äärimmäisen miellyttävä pyöritellä sormissaan kuin stressilelua. Lisäksi sillä voi kirjoittaa.

Ecridor on kirjoitustuntumaltaan pehmeä, ikään kuin pyöreäteräinen. Outo vaikutelma, sillä kynä on jämäkkä ja rautaisen oloien. M-terällä on pieniä ongelmia tietynlaisten kiiltävien paperien kanssa, kynä alkaa kokemukseni mukaan jossain vaiheessa pykiä eli musteen flowhun tulee katkoja. Pehmeämmällä (karheammalla) papeilla se on hyvin juokseva ja miellyttävä. Kynällä on ilo tehdä lyhyitä muistiinpanoja, mutta en ehkä kirjoittaisi sillä romaanin raakaversiota. Isoon käteeni kynä on myös hitusen lyhyt, sillä ns. sormikohta on kapea, joten joudun pitämään ylempää kiinni. Hatun kanssa siitä tulee takapainoinen, joten teräsuojus on kirjoitettaessa toisessa kädessä tai pöydällä. Neuroottisille varoitus: kuusikulmaisuudesta johtuen tulee tarve varmistaa, että kynän hattu ja runko ovat samassa linjassa, ettei kynä vain pääse ikään kuin irvistämään…

Käytän Ecridorissani konvertteria - ainut kynä, jossa minulla toistaiseksi sellainen on. Tällä hetkellä väri on perinteinen sininen, Montblancin Royal Blue. Se on aavistuksen tummempi kuin Cd´A:n oma sininen, jota patruunoistakin löytyy.

Muita Caran d´Achen parempia kynämalleja ovat edullinen 849 sekä Ecridoria selvästi kalliimmat Léman ja Varius. Caran d´Ache tekee myös hulppeita rajoitetun sarjan luksusteemakyniä kiinalaisen vuoden nimiin: rotan, sian, lohikäärmeen, hevosen, apinan, käärmeen ja vuohen vuoden kyniä ainakin on myynnissä.

Faber-Castell pääsi yllättämään

Piipahdin Akateemisessa kirjakaupassa (maski päällä, totta kai) asioimassa. Samalla vilkaisin kynätarjontaa ja huomasin, että Faber-Castellin Essentino-, Slim Line- ja Loom-malleja oli erittäin hyvässä alennuksessa. Asiaa enempiä miettimättä, nappasin mukaani mustan Essentio Aluminiumin, jossa oli M-terä eli keskipaksu. Sain kynän puoleen hintaan.

Essentio on patruunakynä ja käyttää Faber-Castellin omia ja varmaan muitakin universal-kokoisia patruunoita. Ainakin Kawecoon menee F-C, joten miksi ei päinvastoin. En ole ehtinyt vielä kokeilla. Konvertteri eli muunnin pitää ostaa erikseen, jos haluaa laajentaa mustevalikoimaa.

Essentio yllätti. Sen otetuntuma on erinomainen, suorastaan miellyttävän ergonominen. Kynänvarsi on sopivan paksu meikäläisen räpylään. Teräsuojus on kiinni yllättävän tiukasti, se ei vahingossa irtoa. Essention modernista designista voi olla monta mieltä. Minusta siinä on jopa jotain outoa, epäsuhtaista. Ikään kuin teräsuojus ei mahtuisi kiinni, vaan sen ja varren väliin jää kiiltävä alue, jonka tehtävä lienee synnyttää keveyden tuntua. Lisäksi teräsuojuksen ja varren struktuuri on erilainen. Varsin on harjattua alumiinia, suojus sileä ja muovia. No makuasioista voi kiistellä. Kynä myytiin simppelissä pahvikotelossa, ei laatikossa.

Kirjoittaminen Essentiolla on helppoa, vaivatonta. Kynä on melko pitkä ilman suojustakin. Kirjottaminen on ehkä liiankin vaivatonta, sillä jos kaipaa kynältä ja terältä persoonallista (joskus vaikeampaa) työtoveruutta, niin vaikutelma jää tasapaksuksi. Tämä ei suinkaan ole moite, vaan hifistelijän mutinaa… Essentio lienee hinta-laatusuhteeltaan oiva valinta, eritoten jos valitsee muun varsimateriaalin kuin alumiini.

Omassa työkäytössäni F-C Essentio vertautuu Lamyn Lx:ään (F-terällä). Moderneja, metallisia ja osapuilleen samanhintaisia kumpikin. Lx on ensimmäinen mustekynäni ja käytössä edelleen ahkerasti. Essentinosta tulee varmasti sen aisapari repussa mukana kannettavaksi kynäksi – kolmantena kotelossa on Kawecon Alumiini-Sport (F-terällä). Metallilla siis mennään.