Muistikirjat järjestykseen, vihdoin!

 

Raivasin kirjahyllystä tilaa muistikirjoilleni. Ne kattavat ajanjakson 2/2020 – 7/2025. Muistiinpanot ovat kirjallista laatua, eivät päiväkirjamerkintöjä. Kirjoja on 22, numero 23 on jo hyvässä vauhdissa. Yleensä kirjoissa on ainakin 200 sivua, monissa 250.

Viiden vuoden aikana olen tutustunut moniin muistikirjoihin ja niiden paperilaatuihin. Koska käytän mustekynää, paperi ei saa päästää mustetta läpi.

Suosikkini on Leuchtturm 1917 eli Lettu, se on kiusallisen arvokas, n. 25 euroa. Olen kokeillut myös Rhodiaa, mikä on oivallinen sekin, mutta ei halpa. Olen käyttänyt myös erilaisia omissa varastoissani olleita kirjoja sekä ostanut alennushyllyistä. Yksi täysi hutikin tuli tehtyä, sen sivut vuosivat kuin seula.

Oiva löytö on Lidl. Siellä on toisinaan kampanjatuotteina muistikirjoja (kovin samantapaisia kuin Leuchtturmit) jotka sopivat mustekynäköyttöön hyvin. Vihkon hinta on 3,99 €. Nyt ostin neljä varastoon. Samalla hinnalla saa kaksi pientä ”taskumuistikirjaa”.

Yksi muistikirja kestää noin neljä kuukautta, joskus kolme. Lisäksi minulla on käytössä taskumuistikirja ja isompikokoinen myöhäisillan muistikirja. Niitä ei tuossa hyllyssä ole.

Lamy 2000 - kaksi erilaista versiota

Lamy 2000 on yksi tunnetuimmista kynämalleista. Sitä pidetään myös yhtenä parhaimmista mustekynistä, eikä syyttä.

Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut perusmallinen, makrolonista tehty versio EF-terällä. (Makrolon on eräänlainen muoviyhdiste, polykarbonaatti).

Lamy 2000:sta on myynnissä myös metallinen, kokonaan harjatusta teräksestä tehty versio. Sellaisesta olen pikku hiljaa haaveillut ja silmiini osui kynä, jonka teräsuojus, hattu, oli pudonnut ja siinä oli iskemäjälkiä, Kauneusvirhe ei onneksi käytännössä haittaa toiminnallisuutta. Niinpä sain neuvoteltua kynälle sopuisan hinnan ja ajattelin: Anna palaa, rahaahan se vain on

Teräksisessä kynässä on M-terä eli medium, se kirjoittaa paljon leveämpää jälkeä kuin extra fine. Pidän myös kynän painosta, kirjoittaminen asettuu käteen mukavasti. Toki ymmärrän, että jonkun toisen mielestä kynässä on painoa liikaa peruversioon verrattuna

Ensimmäiseksi pyöritin mäntää Diaminen Aurora Borelis -pullossa ja täytin kynän revontulenvihreällä

'Erilaiset kynät, terät ja musteet tuovat kirjoittamiseen hauskaa jännitteisyyttä ja virkistävää vaihtelua.

Kirjoitin viitisen vuotta sitten Lamy 2000:sta tarkemmin otsikolla: Muotoiluklassikko kirjoitusvälineenä

Matkamuistoni ovat jatkossa mustekyniä

Päätin, että ostan matkamuistoiksi vain mustekyniä. Ensimmäisen uuden politiikan mukaisen ostoksen tein Funchalissa Madeiralla. Sieltä mukaan lähti Cross Bailey Light merpihkanvärisenä. M-terä kirjoittaa mukavasti. Tosin hoksasin vasta jälkeenpäin, että Cross käyttää omia mustepatruunoita eli niihin ei oikein sovi ns. universlit, jota moni muu käyttää. Omia patruunoita on myös ainakin Parkerilla, Lamyllä, Platinumilla ja Pilotilla, joten asia oli sinänsä tuttu. Kävin jälkikäteen ostamassa kuuden patruunan paketin varoiksi

Vinkki: hyviä kynäkauppoja Funchalissa ovat ainakin ABC A’rte (josta ostokseni tein), Papelaria Condessa ja Cartonada Papelaria Tecnica. Ne ovat lähekkäin tuomiokirkon ja jesuiittakirkon välisissä kortteleissa. Tarjolla erityisesti Shaefferia, Crossia ja Parkeria. Mutta hieman kauempana sijaitsevasta kauppakeskus Galleries Sao Lourencosta tein todellisen löydön.

Nimittäin minulla on yksi kynä-graali, Montblancin Writers Edition 1999 eli Marcel Proust. Sydän hypähti sieraimiin kun näin sellaisen hieman nuhjuisesta kynä/paperikauppa Julberissa. Sain ottaa sormituntuman ja kuvan. Ehdin jo elätellä ajatusta, että kynään olisi jäänyt pölyttymään vanha hintalappua. Ei toki. Kuvitteelliset ostoshaluni hyytyivät vilkaistuani hintaa: 2990 euroa. Huh ja huoh.

Graalini jäi sinne "suojahinnoittelun" taakse. Ostin liikkeestä kuitenkin nahkaisen (ruskea) kynäkotelon.

Julberin toinen liike löytyy kauempaa ostoskeskus Forum Madeiran takaa. Poikkesin siellä, mutta mustekynävalikoima oli olematon. Päädyin silti ostamaan fine linerin, Rotringin Tikkyn teräpaksuudella 1.0. Kotona olevat lyijytäytekynät ovat 0.5 tai 0.7.

Ylipäättään Madeiralla laatukynä maksavat sen verran kuin niiden EU:ssa tulee kivijalkakaupoissa maksaa. Toki netistä saa edullisemmin, mutta aina pitää laskea mukaan lähetyskulut. Niinpä maksoin Cross Bailey Lightista 43 euroa, vaikka netistä sen saisi noin kolmellakympillä, pari euroa yli tai ali. Mutta kun siihen lisää postimaksun, niin aika samoihin tullaan. Lisäksi jäisi uupumaan ostokokemus eikä kynä olisi matkamuisto.

Hieno kynä ja olympiamitalit

Hienot kynät, joita myös luksuskyniksi mainitaan, ovat ilo silmälle ja mielelle. Kukkarolle ne ovat tietysti varsin ahdistavia, toki. 

Kävin Helsingissä Lindroosin myymälässä järjestetyssä tilaisuudessa, jossa oli esillä Montblancin valikoimaa ja muutamia uutuuksia.

Kuvassa olevista kynistä minua miellytti erityisesti tuo sinertävä ja sen vieressä olevat punetavat. Sinertävä on Chamonix'n talviolympialaisten 1924 muistoksi julkaistu täytekynä. Punertavat ovat Pariisin  olympialaisten 1924 -kyniä. Alin puna-kultainen on Montblancin 100-vuotiskynä.

Chamonix'ssa suomi sai toiseksi eniten mitaleja Norjan jälkeen. Suomen saalis oli neljä kultaa ja neljä hopeaa sekä kolme pronssia.

Vuosina 1912-48 kesäolympialaissa oli taidelajeja: arkkitehtuuri, musiikki, kirjallisuus, maalaustaide ja kuvanveisto.

Hieno kynä ei takaa, että sillä kirjoittaisi hienoja ajatuksia tai edes hienoa käsialaa.

Aina saa unelmoida. Kynistä ja olympiamitaleista.

Kansakoulun mustekynä

Billnäsin antiikkimessuilta kesällä tarttui mukaan pari vanhaa mustekynää. Toisessa lukee KANSAKOULU. Itse en muista kirjoittaneeni patruunakynillä, vaikka todennäköisesti kirjoitin. Dippikynät ovat kyllä vahvasti muistissa. Tämä burgundi-vintage on merkiltään Artus eli Lamy.

Alun perin (1930-luvulta lähtien) Lamyn tehdas teki Orthos- ja Artus-merkkisiä kyniä. Ensimmäinen Lamyn nimellä tehty kynä tuli markkinoille 1952. Artus-brändi keskittyi halpoihin koululaisten ja opiskelijoiden mustekyniin. Vintage-löytöni lienee 60-luvun peruja. Sen mallinumero on 175.

Kynä maksoi 5 €.

En muista kansakoulussa kirjoittaneeni patruunakynällä vaan irtoteräisellä dippikynällä. Mutta varmaan kirjoitin sellaisella, kotona oli Pelikan-merkkinen kynä, jonka käyttö loppui kun patruunat loppuivat.

Jinhao tuli postiluukusta

En tiedä, mikä minuun meni. Tilasin Amazonista kaksi kiinalaista

mustekynää, vaikka vannoin, että niihin en sekaannu, sillä ovat usein julkeita kopioita läntisistä malleista. Lisäksi hinta arveluttaa: voiko niin halvalla saada mitään järkevää.

Aikani googlailin ja youtubetin. Päädyin Jinhaon malleihin x159 ja 9019. Kummallekin löytyy ulkoinen esikuva. x159 on uudistettu versio 159:stä ja muistuttaa mitoiltaan ja designiltaan kiusallisen paljon Montblanc 149:ää. Kyniä ei kuitenkaan kannata verrata, sillä ne ovat kokonaan eri tuotteita, esimerkiksi terä on MB:ssa 18-k, kiinalaisessa terästä, vaikka kaksivärinen onkin. Luupilla katsottuna kiinalaisen terän pinta oli naarmuinen.

9019 puolestaan vaikuttaa ottaneen mallia myös japanilaisesta Namikista, ainakin klipsi on suoraan Pilotista.

Ostamissani kiinalaisissa on sama terä (kokoa 8), paitsi että x159 kirjoittaa F:llä ja 9019 kirjoittaa M:llä.

9019 on tuhti kuin mikä. Minun versioni on läpinäkyvää muovia eli demonstraattori. Siinä on mukana kierteillä varustettu ekstrasuuri konvertteri. 159:n konvertteri on normikokoa.

Amazon.de:ssä 9019 maksoi 12,50 ja x159 kustansi 11 euroa. Päälle noin 12 euron tuontiraha, niin karkeasti ottaen kummallekin tuli hintaa hieman päälle 17 euroa. Ei paha, sillä nopealla kokeilulla kynät ovat hämmentävän kelpoisia, eivät mitään wow-tapauksia, mutta kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Näppituntumalla x159 kirjoittaa kivemmin – tai no, tuntuma vaihtelee.

Kun kynien hinta on näin alhainen, ei kannata odottaa näyttävää pakkausta, tai edes minkäänlaista laatikkoa. Kumpikin kynä oli pakattu vain pieneen muovipussiin Amazonin pahvisessa kirjekuoressa.

Jinhao on brändinimi, jonka takaa löytyy Shanghai Qiangu Stationery Co Ltd -niminen firma. Se on perustettu 1988.

Jinhao x159 ja 9019 ovat hintaansa nähden kelpo hankintoja. Niiden myötä pääsee pienellä budjetilla kokeilemaan, miltä ylikokoinen kynä tuntuu arkikäytössä. Pienikätinen voi kokea sikarimaiset varret turhan tuhteina.

Mitä Kiinaan ja mustekyniin tulee, niin siellä piisaa tavaraa ja brändejä. Iso osa kynistä on hinnaltaan pöyristyttävän halpoja. Ostamani ovat jo liki keskikastia. Mutta myös laadukkaampaa ja läntisiä markkinoita enemmän kiinnostavia brändejä on, esimerkiksi sarvivalaan mukaan nimetty Narwhal – nyttemmin nimellä Nahvalur. Niiden hinnat ovat eurohaarukassa 50 – 200.

Harmi, että monet kiinalaiset kynänvalmistajat ratsastavat kopioimalla läntisten brändien malleja. Varmasti aidosti omaakin kynäkulttuuria löytyisi – ja löytyykin, en vain ole siitä tietoinen.

P.S. Luonnossa x159 ei näytä noin porkkanamaisen oranssilta kuin yllä olevissa kuvissa, se on hivenen ruskeampi.

Faber-Castellin moderni klassikko työjuhtana

Ostin itsellni syntymäpäivälahjaksi kynän. Käytettynä tosin. Hain Viikkistä. Kynä on Faber-Castellin E-motion, hauskannäköinen mustekynä M-terällä. Kynä on jo pitkään ollut yksi desing-suosikkini. Moderni klassikko eittämättä.

Entuudestaan kynälatikossani on jo yksi Faber-Castellin mustekynä, alumiinirunkoinen Essentino, jota olen käyttänyt paljon arkikynänä. Sillä on mukava kirjoittaa. E-motionssa ja Essentiossa on täysin sama terä, joka muuten taitaa olla kaikissa Faber-Castellin kynissä. Se ei siis tässä mielessä tuota yllätystä. Kynällä on helppo ja kevyt kirjoittaa. Ei terä mikään wow ole, onpahan mainio arkinen työjuhta. Faber-Castellin mustekynien terän erikoisuus on "henegitysaukon", pyöreän pikku reiän puuttuminen.

Muotoilultaan E-motion hivelee silmää. Puinen varsiosa tekee kynästä omintakeisen. Pehmeän puun ja kovan metallin yhdistelmä tuntuu ristiriitaiselta, mutta herättää tunteita, tosin kuin moni muu kynä. E-motionin teräsuojus on omintakeinen ja sormella auki painettava klipsi käytännöllisin, mitä olen nähnyt. Pullea runko sopii käteeni, mutta ymmärrän, jos jonkun toisen käteen ei. Ehkä aavistuksen lyhyt kynä minun kouraani silti on.

Kirjoitin E-motionilla: "Näinä aikoina kultaista keskitietä ei ole olemassa. Tai no, kyllä se olemassa on,  mutta ei ikävä kyllä kultaisena, vaan multaisena, sateen pehmittämänä savisena peltona, johon panssariuvaunun telaketjut jättävät syvn arven." 

Kynässä tulivuoren laavaa ja mustaa maata

Olen pitkään unelmoinut mustekynästä, joka on väriltään oranssia ja mustaa. Se on klassinen väriyhdistelmä ja sellainen löytyy muutamilta valmistajilta. Silmäni ovat kiinnittyneet italialaisiin Leonardoon ja Mairoaan. Kumpikin on napolilainen kynänvalmistaja, lähtöisin samasta, nyt jo konkurssin tehneestä Deltasta. Kuvien perusteella Leonardon Momento Magico DNA ja Maioran Mitho muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Niissä on samanlainen klipsikin.  Hatun vyön kuviointi on aavistuksen erilainen. Mutta Leonardon terästeräinen malli on mäntätäyttöinen ja musteikkunallinen. Maioran vastaava on patruuna/konvertterikynä ilman ink windowia. Lisäksi Maiora on hieman kalliimpi. Joten, huokaisin syvään, ja rohkaistuin tilaamaan Leonardon. Otin kynään teräksi kokeilumielessä Soft Finen.

Ensivaikutelma Leonardosta on asiallinen, laadukas. Ja kaunis. Kynä sopii käteen luontevasti, sormiote on miellyttävä. Soft-terä on hieman oudon näköinen hassuine sivuhalkioineen. Terä niiaa kirjoitettaessa hyvin, mutta perusvaikutelma on silti yllättäen kova. Vasta riittävästi painettaessa mustetta vapautuu enemmän ja kirjoitusjäljestä tulee hieman eläväinen, mutta ei ratkaisevasti. Jotenkin olin kuvitellut sen olevan sulavampi.

Kynän outo nimi Momento Magico DNA tarkoittaa, että se kuuluu Leonardon laajaan Momento-sarjaan, Magico DNA viittaa kyseiseen malliin. DNA on tarkoittavinaan, että oranssi on tulivuoren laavan väri ja musta edustaa maan väriä.

TWSBI on maineensa veroinen

Pitkään hämmästelin Facebookin mustekynäryhmissä esiteltäviä kyniä, joiden merkki on TWSBI. Ihmeellisiä läpinäkyviä tekeleitä. Niitä kehuttiin joka käänteessä. Päätin, että minä en sellaista osta. Paitsi että nyt olen ostanut.

Malliksi valikoitui pohdintojen jälkeen Diamond 580 AL R. Se on mäntätäyttöinen ja niin sanottu demonstrator eli läpinäkyvä, kuten iso osa TWSBI:n tuotteista. Yksi syy hankintaan oli, että kynään sai stub-terän (”tynkäterän”), tässä tapauksessa kokoa 1.1. Halusin kokeilla, millaista tuollaisella lattapäisellä terällä on kirjoittaa. Hyvähän sillä, tekee pakosta käsialasta jotenkin kulmikkaampaa ja selvempää. Mutta vaatii vielä totuttelua. Jokin kaunokirjoittamisen, kalligrafian fiilis stubilla tulee. Terää ylös- tai alaspäin liikutettaessa tulee paksua jälken, sivusuunnsa ohutta. Teksti on eläväistä.

TWSBI Diamond tuntuu jotenkin industrial-meinigiltä eli työkalumaiselta, jonka suunnittelussa on käytetty desingsilmää. Kynässä on preussinsiniset alumiiniosat ja muuten se on läpinäkyvä. Kynävarsi on ”timanttihiottu”, siinä on viisteitä, jotka saavat mustesäiliön sisällön ja kynävarren välkehtimään lievästi valon mukaan. Montblancin Royal Blue on todella upean väristä säiliössä. Laadukkaan oloinen muovikynä, miellyttävä pitää kädessä. Ilo kirjoittaa. Jotenkin vertasin sitä Lamyn Safari Vistaan, joka sattui olemaan patrunoituna työpöydälläni, kun Diamond saapui Firenzestä (Stilograficasta). TWSBI 580:n hinnalla olisin saanut kolme Vistaa, neljännenkin, kun postikulut lasketaan mukaan… TWSBI on laadukkaamman oloinen, mutta olen yhä myös Safarien ystävä. Ne ovat huolettomia ja edullisia arkikyniä repussa mukana kuljetettaviksi. Vaihdoin juuri ennen TWSBIn hankintaa Vistaani M-terän, sillä B-terä oli jotenkin hankala.

Ainoana arkikynänä stub-Diamond saattaisi olla hieman haasteellinen, esimerkiksi pienten kalenterimerkintöjen tekemiseen. No, useimmissä tilanteissa kynällä pärjäisi, mutta sillä on muutakin käyttöä, kuten käsilan parantamisen apuväline.

TWSBI 580 on evoluutiomalli alkuperäisestä ja aikanaan vallankumouksellisesta firman esittelemästä 530-mallista ja sitä seuranneesta 540-mallista. Usein 580:stä verrataan TWSBIn Ecoon, joka on noin puolta halvempi. Sitäkin harkitsin, mutta 580 on ”vakavamman” näköinen laite, vaikka toiminnallisesti eroja ei juuri ole. Terät ovat saman valmistajan (Jowo), mutta eri kokoiset, Ecossa hivenen pienempi.

TWSBI on taiwanilainen kynä. Nimen takana on vuosikymmeniä  kirjoitusvälineitä ja muita muovituotteita toisille brändeille alihankintana valmistanut Ta Shin Precision, joka päätti 2009 alkaa tehdä kyniä niin sanotusti omaan piikkiin. Filosofiana oli yhdistää perinne ja moderni ote. Syntyi Tai Peissä pääkonttoria pitävä TWSBI. Brändin kummallinen nimi tulee sanoista ”Kolmen kulttuurin sali”, kiinaksi ”Sang Wen Tang”. Nimi viittaa kiinalaisen kalligrafian historiaan. ”Sang Wen Tang” kääntyi nurinpäin muotoon TWS ja siihen liitettiin kirjoitusmerkki Bi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa kirjoitusvälinettä. Helppoa, eikö, TWSBI.

 

Tuhti Maiora on miellyttävä tuttavuus

Italiainen kynänvalmistaja Delta nautti takavuosina suosiota ainakin alan harrastajien piirissä. Nino Marinon, Ciro Matronen ja Mario Muscenten perustama firma toimi vuosina 1982-2017. Deltan perillisinä on syntynyt (ainakin) neljä uutta kynäbrändiä. Kynäharrastajat tuntevat niistä ehkä parhaiten Leonardon (koko brändinimeltään Leonardo Officiana Italia), jonka takana ovat Ciro Matronen poika ja tytär Salvatore ja Mariafrancesca Matrone.

Meillä päin vähemmän tunnettu perillinen on Deltan toisen perustajan Nino Marinon uusi, vuonna 2018 Napolissa perustettu yritys Maiora Pen Company. Firman nimi tulee latinankielisestä fraasista ”ad maiora” eli ”kohti suurempaa”.

Maiora Pen Companyllä on kolme kynäbrändiä. Ensinnäkin Nettuno (Nettuno 1911), Italian vanhin yhä toiminnassa oleva kynämerkki. Kynäkulttuuri-ihmisenä Nino Marino on halunnut pelastaa sen. Nettunolla on tarjolla myös kuulakärkikyniä ja rollereita. Toinen, jo selvästi luksukseen hintansakin puolesta viittaava pienten sarjojen brändi on nimetty Nino Marinon itsensä mukaan. Kolmas brändi on Maiora, jonka mallistossa näyttäisi olevan vain mustekyniä.

Jossain vaiheessa italialaisesta kynästä haaveillessani iskin silmäni juuri Maioraan ja erityisesti sen edullisimpaan Impronte-mallistoon. Varsinkin Oversized-malli kiinnosti, sillä sen sai samaan hintaan kuin peruskokoisen - yleensä ylikokoinen on myös ylihintainen. Odotin, että löytäisin Impronten Black Fridayn alesta, mutta juuri se väri, jota tavoittelin, ei ollut listalla missään. Päätin silti tilata sen Appelboomilta. Pari päivää ennen joulua kynä vihdoin saapuikin lahjapaperiin käärittynä.

Luin etukäteen arvioita Maoira Improntesta ja sain niiden perusteella hyvin myönteisen vaikutelman. Hinta-laatu-suhdetta kiiteltiin kilvan. Moni arvioija kiinnitti myös huomiota siihen, että kynässä on selvä Deltan perintö, tunnistettava dna. Lisäksi sitä verrattiin Leonardon Momento Zeroon ja havaittiin paljon samankaltaisuutta, joskin erojakin.

Maiorani F-terä (Jowo 6) on kullanvärinen. Se kirjoittaa hyvin, hieman jäykästi, kuten teräksellä on tapaa. Terä liikkuu ryhdikkäästi jännittävää nihisevää ääntä päästäen paperin pinnalla. Hieman yllätyin, kuinka kapeaa jälkeä terä tekee Rohdian kiiltäväpintaisella paperilla, varsinkin jos sitä vertaa Montblancin F-terään tai jopa Lamy 2000:n EF-terään. Huokoisemmilla papereilla jälki kyllä normalisoituu eli paksunee. Ehkä olisi sittenkin pitänyt ottaa Maioraan mediumterä, no tehty mikä tehty. Toissaalta ohut jälki sopii hyvin moniin käyttötarkoituksiin, kuten pienempään muistikirjaan. Kynän ylikokoinen runko ei ole liioiteltu vaan sitä on poikkeuksellisen miellyttävä pitää kädessä. Kynällä on ilo kirjoittaa ja se tarjoaa virkistävän kontrastin: tuhti kynä, mutta hentoinen kirjoitusjälki (F-terällä ja ainakin Rhodialla).

Valokuvat Maiorani värityksestä tekevät tepposen. Kuvissa kynä näyttää jopa oranssilta tai okralta, mutta todellisuudessa se on sitä vain osittain, sillä kokonasvaikutelma on tumma. Kynän läpikuutavassa varressa on useita sävyosioita, myös hieman kullankimalletta. Jostain syytä valokuvat antavat meripihkaisen oranssin kokonaisvaikutelman – ensin luulin saaneeni jonkin toisen mallin kuin tilaamani, mutta otettuani siitä itse valokuvia ymmärsin, että valo saa kynänvarren hehkumaan. Eloisa ja kiinnostava väritys, jota korostaa matta hattu (teräsuojus) ja perä (mäntäperä, tässä tapauksessa integroidun konvertterin suojus).

Lue Nino Marinon haastattelu Inkedhappiness-sivulta

Lue vertailu Maiora Impronte vs. Leonardo Momento Zero TheGentleman Statioerista