maanantai 29. tammikuuta 2018

Historiaa niin että heikompaa huimaa




Kun kerroin Facebookissa, että aion seuraavaksi lukea lomamatkalla Madeiralla Juha Hurmeen Niemen, sain poikkeuksellisen paljon kommentteja. Finladia voittaja herätti tunteita ja mielipiteitä.

Osa kommentoijista ilmoitti suoraan, että kirja oli jäänyt heiltä kesken. Yksi sanoi, että kirja on yhä kesken ja tikkuista on eteneminen. Yksi kertoi puolisonsa lukevan ääneen hänelle kohtia sieltä täältä kirjaa. Hän piti kuulemaansa tyylisesti mauttomana ja tekstiä kosiskelevan rempseänä.
Joku sentään kehui lukukokemusta antoisaksi, ja yksi sanoi, että tykkäsi vasta saatuaan urakan loppuun.

Kommentit virittivät väkisinkin minut lukemaan Niemeä tarkemmin, kuin ehkä olisin muuten tehnyt. Aiemmin en ole lukenut teatterimiehenä tunnetun Juha Hurmeen romaneja, joista Niemi on järjestyksessään viides.

Pakko myöntää, että olin myönteisesti yllättynyt.

Lue tarkemmat arviot Kotimaa24:n blogistani.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kaksi kirjaa matkalaukussa

Päätin satsata laatuun.

Otin etelänmatkalle mukaan kaksi kirjaa. Tuoreen Finladia-voittajan eli Juha Hurnmeen Niemen ja sen pariksi Nobel-palkitun Kazuo Ishiguron Ole luonani ainiaan (vuodelta 2005).

Kovin olivat eripariset luonnoltaan, mutta hyviä kumpikin tavoillaan. Kannatti lukea. Hurme ja Ishiguro olivat uusia tuttavuuksia, pakko tunnustaa ja paljastaa kaunokirjallinen vajaamittaisuuteni.

Palaan tuonnempana tarkemmin lukutunnelmiin ja vaikutelmiin.