Kolme divaria

Kirjallista muuttoa, osa 6

Noin 300 kirjaa lähti parempiin käsiin - tai roskiin. Toimitin kolmeen divariin  latikollisia painotuotteita. Yksi sai noin 200 kirjaa, toinen yli sata ja viimeinen loput + äänikirjoja.

En ole tyytyväinen suoritukseeni. Olisi varmaan pitänyt suomustaa toiset kolmesataa. Nyt nimittäin näyttää huolestuttavalta. Kirjahyllyt ovat jo täynnä ja muuttolaatikkoja on purkamatta.

Täytynee aloittaa jälkimuutto.

Eikä vain täytyne. On pakko.

Bye, bye, King

Kirjallista muuttoa, osa 5

Raskain sydämin päätin laittaa Stephen Kingin Musta Torni -sarjan seitemän osaa kiertoon. Olen lukenut puolitoista osaa ja sitten hyydyin, vaikka King-fani muutoin olenkin ja luen miltei jokaisen uuden  romaaniin. Lisäksi Mustan tornin perusidea on kiinnostava: yhdistää lännenelokuva (italowestern) ja Taru sormusten herrasta kingiläisiin mausteisiin...

Kill your darlings. Niin se menee kirjapeijaisissakin. Jostain on pakko luopua ja silloin tulilinjalle joutuvat ensimmäisinä kirjat, joita ei tajuttavissa olevaan tulevaisuuteen aio lukea. Tosin tajuamatonkin tulevaisuus saapuu ja silloin saattaa tulla Mustaa tornia ikävä. Ehkä niitä saa sitten kirjastosta (ehkä kirjastoja vielä silloin on).

Laitan myö sylillisen muita Kingejä jakoon. Mutta Uinu, uinu, lemmikkini kuitenkin pysyy kirjahyllyssäni. Missä on kirjojen hautausmaa, jonne voi heittää poistetun (kuolleen) kirjan ja se eräänä päivänä tulee uutena vastaan…?

Synkissä mietteissä kirjaharvennuksessa huhkien.

P.S. Kingin ongelma on myös kirjojen fyysinen koko, ne ovat tiilliskiviä miltei jokainen.

Tässä aikaisempia King-postauksiani:

Traumaattinen salamurha

Painajaisten ja kirjoittamisen oppitunteja

Ongelmana Päätalo

Kirjallista muuttoa, osa 4

Kaamea projekti jatkuu. Kävin toisen kirjahyllyn kimppuun (siinä on lasiovet, joten pölyä leijailee huomattavasti vähemmän kuin muiden hyllyjen kohdalla). Silmiini osui Jenni Janatuisen toimittama Kunnioitettu herra mestari (Johnny Kniga 2006), joka sisältää ihailijakirjeitä Kalle Päätalolle vuosilta 1958-1985. Kirja on tullu arvosteltavaksi työpaikalleni ja sittemmin unohtunut hyllyyni. Hyvä tarkoitukseni oli kirjoittaa kirjasta, mutta…

Laitanko kiertoon vai säilytänkö?

Säilytän, sillä säilytin kolme omistamaani Päätalon romaania – perinnöksi saatuja, ja joista olen lukenut yhden, Mustan lumen talven (1969).

Päätalossa on jotain samaa pitkää ja sitkasta tyyliä kuin vaikka Volter Kilvessä ja Marcel Proustissa. Tekstille on annettava aikansa ja mahdollisuutensa. Nettisäntäilyyn adaptoitunut sielu ei sellaista kestä.

Kilven Alastalon salissa minulla on e-kirjana. Nyt toivon, että olisi monta muutakin kirjaa Sony Readerini uumenissa.

P.S. Onko normaalia lukea nykyaikana Päätaloa?

Prosentit peliin

Kirjallista muuttoa, osa 3

Haa, ensimmäinen kirjahylly syynätty. Tavoitteena oli 25 prosenttia pois, mieluiten enemmän. Jaoin kirjat kahteen kasaan: säilytettävät ja hyvästeltävät.

Lopputulos oli masentava. Alle 20 prosenttia valikoitui hyvästeltäviksi, ehkä 15 prosenttia. Huh, kuinka vaikeaa. Luopua nyt omista ystävistä, pitkäaikaisista elämänkumppaneista ja sielun sisarista.

Helpointa on luopua uusista dekkareista, jotka on lukenut kerran, ja joihoin ei ajatellut palaavansa. Äsken laitoin jäähyväispinoon Tapani Baggea, Markku Ropposta ja Jarkko Sipilää. Kelpo kirjoittajia kaikki, erityisesti Sipilän Takamäki-kirjoista olen pitänyt - yhden olen ostanut e-kirjankin.

Paradoksaalista kyllä, vaikeinta on luopua vahoista kirjoista, joista ei ole lukenut kertaakaan, mutta joiden hankintaan liittyi jotain erityistä. Kyse on sivistyksen verhon rakentamisesta, miksei myös sivistyksen talon pystyttämisestä. En ole vielä kuullut sähkökirjasivistyksestä.

Myös perintönä saadut kirjat isovanhempien kirjahyllystä hehkuvat outoa nostalgiaa. Niistä luopuminen arveluttaa eniten, tuntuu suorastaan muiston häpäisyltä.

Vaan ei auta itku kirjamarkkinoillakaan. Paras kovettaa mielensä ja tehdä karsintaa tylyllä kädellä.