sunnuntai 26. elokuuta 2012

”Takasivun jutut” lähtivät painoon


Viime perjantai oli kiireinen päivä töissä. Saman talon kustannustoimittaja laittoi meilin ja pyysi valitsemaan tekstinäytteen kirjan takkakanteen. Silläkin oli kiire, vai  muuten kustannustoimittaja tekisi valinnan omin päin. Ehdin heittää tekstin vasta iltapäivällä, mutta käsikirjoitus oli lähtenyt jo painoon Viroon.

Yllätys oli suuri. Olin valinnut saman tekstikatkelman takakanteen kuin kustannustoimittaja.

Kyse on kirjasta, joka tottelee nimeä Lentävä omena. Alaotsikkona on Uusia kertomuksia lajien synnystä. Kirja koostuu Kotimaan takasivulle kirjoittamistani luontojutuista. Niistä on tullut poikkeuksellisen paljon ja kiittävää lukijapalautetta.

”Takasivun jutuissa” kerrotaan ensin joku syntytarina vanhojen legendojen ja kertomusten hengessä. Jumala ja enkelit säätävät luomista lopulliseen asuunsa. Evoluutio on yksi työkalu. Enkeleiden erehdykset ja töppäykset toinen. Jutut herättävät myönteistä mieltä ja kiinnostuksen kyseessä olevaan lajiin. Mukana on juttuja eläimistä ja kasveista.

Pari kertaa minulta on tivattu, miksi en laita lähteitä, että mistä olen ottanut syntykertomukset. Omasta päästä ne ovat - sikäli kuin mikään voi olla peräisin omasta päästä.

Kirjapaja empi ensin kirjan kustantamista, sillä lehtijuttujen kokoaminen kirjaksi ei ole tuorein idea. Mutta julkaisupäätös saatiin ja kirjaa tehtiin nopeutetulla aikataululla. Tekstit olivat olemassa, mutta muokkasin niitä hieman ja tein ne suunnilleen samanmittaisiksi. Lisäksi hankittiin uudet kuvat (yksi vanha taitaa olla joukossa). Kirja on oma kokonaisuutensa ja poikkeaa viikoittain ilmetyvistä lehtijutuista myös esinenä.

Odotan valmista kirjaa innolla. Se on 23. yksin tai yhdessä toisen kanssa kirjoittamani tai toimittamani kirja. Valmiin kirjan odottaminen tuntuu jännittävältä vieläkin.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Äijän sielua kuorimassa

Hätkähdin kun työpöydälle mätkähti viime viikon lopulla laatikollinen kirjoja. Olin unohtanut koko asian eli että kirjoitin viisi lyhyttä rukoustekstiä miesten rukouskirjaan. Heikki Hakalan ja Kalevi Virtasen toimittama Taivas varjele – joka äijän rukouskirja (LK-kirjat) on uunituore yritys kurkistaa suomalaisen miehen sieluun.

Selasin kirjaa lävitse ja etsin omia tekstejäni (eikös jokainen kirjoittaja tee niin valmiin painotuotteen edessä). Tekstit ovat kirjassa ilman tekijänimeä, kirjoittajia on kaikkiaan 37, joukossa muun maussa Iiro Viinanen, Seppo Kääriäinen, Jari Sinkkonen, Pekka Ruuska ja Torsti Lehtinen.

Sain loppukeväästä Kalevi Virtaselta meilin, jossa hän kertoi hankkeesta ja pyysi tekstejäni mukaan. Olin kirjoittanut rukouksia Heikki Hakalan 1995 toimittamaan vastaavanlaiseen kirjaan  Sinne päin – miehen rukous ( LK-kirjat). Vanhoista teksteistäni kelpuutin mukaan vain yhden.

Olisi mielenkiintoista lukea kirjoja rinnakkain. Onko jokin muuttunut 17 vuodessa: puhuuko suomalainen mies Jumalalle/Jumalasta jotenkin eri tavoin. Iso osa kirjoittajista on vaihtunut. Nopealla vilkaisulla aavistan, että rukouspuhe on muuttunut entistä arkisemmaksi.

Kiinnostava kirja – vaikka itse sanonkin. Lukija voi keskittyä teksteihin an sich tai yrittää arvuutella, kuka minkäkin on kirjoittanut.

Taivas varjele yrittää antaa sanoja miehelle, jota nykyisin äijäksi tituleerataan (haukutaan?). Merkittävä osa suomalaista rukoilee, vaikka ei itseään uskovaisena pidäkään. Rukous on sisäistä rehellisyyttä.

Äijärukouskirjojen sarjaan kuuluu myös 1994 ilmestynyt Lari Junkkarin ja Tapio Aaltosen toimittamana Niinkus tiedät - raavaan miehen rukouskirja (LK-kirjat), joka valittiin samana vuonnan Vuoden kristilliseksi kirjaksi.

(Alussa mainittu kirjojen mätkähtäminen työpöydälleni johtui siitä, että pyysin tekijäpalkkioni kirjoina.)

P.S. Tämä on 100. Vielä palaa lukulamppu-postaukseni. Olen pitänyt verkkaista tahtia ja kirjoittanut vain silloin kun tuntuu, että on jotain sanottavaa. Sama tahti jatkuu.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

Marttojen matkassa

Piipahdin mökkipaikkakuntani kesäisessä illanvietossa. Kävi ilmi, että kyseessä olivat perinteiset marttojen järjestämät iltamat, joissa oli ensin vakavaa ja humoristiosta ohjelmaa ja sitten tanssia. Tilaisuuden aluksi järjestävän seuran eli Pohjois-Siuntion Marttojen edustaja kertoi painotuoreesta yhdistyksen 50-vuotishistoriikista, joka tuli ulos kolme vuotta varsinaisen juhlapäivän jälkeen.

Kyseistä opusta oli myynnissä buffetissa ja ostin sen (12 euroa). Ja myös luin. Työni puolesta saan käsiini runsaasti historiikkejä, joten niiden lukeminen on tuttua puuhaa.

Merja Laaksosen Viisikymmentä vuotta marttatoimintaa Pohjois-Siuntiossa on kronikoitseva historiikki. Se etenee vuosikymmen kerrallaan ja listaa tapahtumia ja sattumuksia. Varsinkin retket ja seuramatkat ovat olleet merkittävää toimintaa, sillä niistä kerrotaan paljon.

Marttaideologiaa ja sen vaiheita ei kirjassa juuri käsitellä, niistä olisin lukenut mieluusti enemmän, kuten myös paikallishistoriasta, joka välittyy kirjan sivuilta tuoreen mökkiläisen silmiin varsin kitsaasti.

96-sivuisesta kirjasta välittyy myös kuva vaatimattomasta ja sitkeästä yhdistyksestä, jonka jäsenmäärä on ollut laskussa. Se ei surffaa median Martta-hypen aallonharjalla, vaan on vahvasti osa paikallista yhteisöä ja perinnettä. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on haaste myös Pohjois-Siuntion Martoille. 50 vuoden aikana yhdistyksellä on nimiluettelon mukaan ollut 139 jäsentä.

Martta-järestön perustaja Lucina Hagman on sanonut: ”Semmoiseksi kuin kansa kasvatetaan, semmoinen se on.” Käsittääkseni marttojen tekemä ruoka on hyvää, joten en epäile etteikö heidän kasvattamansa kansansakin olisi.