Kirjamessujen kulisseissa kuohahti

Helsingin Kirjamessut alkoivat tänään. Pitää viikonloppuna käydä, pariinkiin kertaan kenties.

Messujen alla kuohati. Kirkolliset piirit kokivat tulleensa ylikävellyiksi ja syrjäänsysätyiksi. Ohjelmajohtaja Ronja Salmi  kiisti, että kyse olisi tietoisesta tai ideologisesta karsastamisesta.

Kirjoitin asiasta jutun Kotimaa-lehteen. Haastattelin messujen ohjelmajohtajaa  sekä kirkollisten tahojen edustajia. Tässä linkki uutisjutun verkkoversioon:

Piispat siivottiin pois Helsingin Kirjamessuilta - miksi?

Kohu ja kuohahdus kertovat, että Kirjamessuja pidetään tärkeänä kulttuuritapahtumana.

Kahden ranteen oppi

Mies jolla on yksi kello, tietää paljonko kello on, mutta hän jolla on kaksi kelloa, ei voi koskaan olla varma. Sama pätee sovellettuna moneen muuhun asiaan. Jos sinulla on kaksi yleisöä, et voi puhua niille samalla tavalla. Tai kirjoittaa.

Tein arvion Joona Vuorenpään kirjasta Ajan mestarit (Tammi 2016) sekä kelloblogissani harrastajille että ei-kelloharrastajille Kotimaa-lehdessä. Jotain samaa on kummassakin, samoja lauseita ja jokin sama ajatuskin, mutta kohderyhmä ohjasi kirjoittamistapaa ja sitä, mitä asioita kannattaa ottaa esiiin. Toki käytettävissä oleva tilakin lehden osalta vaikutti. Verkossa vain järki asettaa merkkimäärälle rajat.

Lue Tiuku repii -kelloblogin arvio Mestarit luupin alla

Lue Kotimaan arvio verkosta Hattu päästä, täällä tehdään aikaa (lehdessä otsikkona oli Työmaana aika)

Mutta jos et jaksa klikata eteenpäin, niin tiivistetysti: Ajan mestarit kertoo 25 suomalaisen kellosepän haastattelun muodossa heidän urastaan ja ammatti-identiteetistään. Kirja on isokokoinen, runsaasti kuvitettu, huomattavan kallis (360 euroa), hieman sisäpiirimäinen, mutta samalla suomalaisen kelloseppäosaamisen ja -koulutuksen häpeilemätön ylistys. Luksutuote siis. Sitä saa vain Tammen arvokirjamyynnistä. Numeroituja kappaleita on painettu 1200.

Kirja tuli painosta

Työhuoneeni ovelle ilmestyi Kirjapajan kustannustoimittaja Tuula Tervamaa kori kädessään. Hän hymyili leveästi ja heilutti tuoretta kirjaa. Se oli laivattu edellispäivänä Tallinnasta, jossa painettiin.

Korissa olivat tekijänkappleet.

Kaunis esine. Vihertävä. Punainen läikkä kannessa, punatulkku, Pyrhulla pyrhulla, domherre på svenska. Hannu Huovilan tunnelmallinen kuva. Sisäsivuilla olevista kuvista enimmän osan on ottanut Salossa vaikuttava kappalainen Martti Santakari. Muutama omanäppäisykin on mukana (tammi, jäkälä, suppilovahvero, naava). Veljieni Jyri Seppälän ja Mika Seppälän lisäksi usempi kuva on mukana Seppo J. J. Sirkalta.

Eilen lounaspöydässä eräs toisella osastolla työskentelevä työtoveri otti puheeksi ajatuksen, että Kotimaan takasivulla ilmestyneistä luontotarinoista kannattaisi julkaista kirja. Saatoin sanoa, että toiveesi toteutuu nopeammin kun arvaatkaan. Kirja oli jo sillä hetkellä talossa.

Lentävä omena. Uusia kertomuksia lajien synnystä. 64 sivua.

Jumala on luoja, luomakunnan tuunaaja, jonka työväline evoluutio on. Evoluution x-factor on enkeli, enkelit, jotka söhläävät ja aiheuttavat uusia ominaisuuksia, jotka periytyvät.

Jumala ei luonut maailmaa, Jumala luo maailmaa.

Kotimaan luontojuttuja on mukava kirjoittaa. Ja mukava nähdä niistä koottu kirja.

Osa Lentävän omenan painoksesta käytetään uusien Kotimaan tilaajien bonuksena. Heille lähetettävässä kirjassa on kiiltävä valokuvakansi, kirjakaupasta ostettavissa kirjoissa on sen lisäksi myös paperikansi.

P.S. Poikkeuksellisesti julkaisen kirjan kannen postauksen yhteydessä.

”Takasivun jutut” lähtivät painoon

Viime perjantai oli kiireinen päivä töissä. Saman talon kustannustoimittaja laittoi meilin ja pyysi valitsemaan tekstinäytteen kirjan takkakanteen. Silläkin oli kiire, vai  muuten kustannustoimittaja tekisi valinnan omin päin. Ehdin heittää tekstin vasta iltapäivällä, mutta käsikirjoitus oli lähtenyt jo painoon Viroon.

Yllätys oli suuri. Olin valinnut saman tekstikatkelman takakanteen kuin kustannustoimittaja.

Kyse on kirjasta, joka tottelee nimeä Lentävä omena. Alaotsikkona on Uusia kertomuksia lajien synnystä. Kirja koostuu Kotimaan takasivulle kirjoittamistani luontojutuista. Niistä on tullut poikkeuksellisen paljon ja kiittävää lukijapalautetta.

”Takasivun jutuissa” kerrotaan ensin joku syntytarina vanhojen legendojen ja kertomusten hengessä. Jumala ja enkelit säätävät luomista lopulliseen asuunsa. Evoluutio on yksi työkalu. Enkeleiden erehdykset ja töppäykset toinen. Jutut herättävät myönteistä mieltä ja kiinnostuksen kyseessä olevaan lajiin. Mukana on juttuja eläimistä ja kasveista.

Pari kertaa minulta on tivattu, miksi en laita lähteitä, että mistä olen ottanut syntykertomukset. Omasta päästä ne ovat - sikäli kuin mikään voi olla peräisin omasta päästä.

Kirjapaja empi ensin kirjan kustantamista, sillä lehtijuttujen kokoaminen kirjaksi ei ole tuorein idea. Mutta julkaisupäätös saatiin ja kirjaa tehtiin nopeutetulla aikataululla. Tekstit olivat olemassa, mutta muokkasin niitä hieman ja tein ne suunnilleen samanmittaisiksi. Lisäksi hankittiin uudet kuvat (yksi vanha taitaa olla joukossa). Kirja on oma kokonaisuutensa ja poikkeaa viikoittain ilmetyvistä lehtijutuista myös esinenä.

Odotan valmista kirjaa innolla. Se on 23. yksin tai yhdessä toisen kanssa kirjoittamani tai toimittamani kirja. Valmiin kirjan odottaminen tuntuu jännittävältä vieläkin.