Fiksussa seurapiirissä

Paksu, 600-sivuinen Vuosisadan matkustaja (Suom. Tarja Härkönen, Tammi 2015 – Keltainen kirjasto) maistui, olkoonkin, että mukana oli myös yleisön kosiskelua, kuten lemmintää, ja trendikästä nykynäkökulman istuttamista historiaan. Ihan uskottavakaan tarina liikkuvasta kaupungista ei ollut, mutta eipä se ollut sellaiseksi tarkoitettukaan.

Mutta kuten sanottu, viihdyin paljon filosofisen puheen ja kosiskelevan tarinoinnin ääressä. Olinhan lomalainen ja luin kirjan Las Palmasissa. (Lukuympäristöä ei pidä unohtaa – sillä on oma vaikutuksensa tulkintaan ja tunnelmaan sekä siihen muistaako kirjan parin vuoden päästä. Ai niin, sehän oli se jonka luin Palmasissa…)

Tarinan raamit ovat simppelit. Matkalainen, kääntäjä ammatiltaan, oppinut mies, tulee kaupunkiin ohikulkumatkalla yöpymään, mutta jääkin pitemmäksi aikaa kuin osasi aavistaa. Hän pääsee sisälle kaupungin piireihin ja rakastuu terävään nuoreen naiseen, joka pyörittää kriittistä salonkia. Naisen nimi on Sofia.

Kirjassa on puhetta historiasta, kirjallisuudesta, Jumalasta ja politiikasta, aikansa eli 1800-luvun alkupuolen valtapoliittisista siirtymistä Saksan ja Ranksan rajaseuduilla.

Vuosisadan matkustaja on kirjallisuutta, joka irtoaa nykyhetkestä hieman romanttisempaan ympäristöön, mutta transporteeraa sinne meidän aikamme asenteita ja ajatuksenjuoksuja. Päähenkilön ympärillä leijuu epämääräisyys ja salaperäisyys.

Kannattiko lukea? Joo.

Ai niin. Kirjoittaja on argentiinalaisyntyinen, Espanjassa asuva Andrés Neuman.

Yhteisen historian äärellä

Pitkään minua on kiehtonut Herman Lindqvistin kirja Kun Suomi oli Ruotsi (alkuteos 2013, suom. 2014 Heikki Eskelinen, WSOY) Loman aluksi luin sen. Hieno kokemus, silmiä avartava ja sivistävä.

Suomi oli osa Ruotsia jo ennen kuin edes Ruotsia oli olemassa. Nykyinen Suomi ei olisi sellainen kuin se on ilman yhteistä historiaa. Jos herra kohteli talonpoikia tylysti, se tapahtui lahden molemmin puolin. Ruotsi ei kohdistanut suomalaisiin mitään erityisiä sortotoimia, miksi olisikaan, sillä samaa valtakuntaa oltiin ja samaa kuningasta seurattiin.

Lindqvist kirjoittaa journalistisen sujuvasti ja heittää sopivasti anekdootteja väliin. Ehkä hän oikaisee joitain historiallisia tapahtumakulkuja, mutta kokonaisuudesta tulee ymmärrettävä. Arvatenkin se on kirjoitettu ensisijaisesti ruotsalaiselle yleisölle.

Kirjan alatosikko kuuluu: Valtakunnan hajottamista edeltäneiden 700 vuoden historia.

Sotaisaa ja ajoin hyvinkin sekavaa oli Ruotsin nousu suurvallaksi ja lopulta romahtaminen nykykokoon. Suomen menettäminen Venäjälle 1809 on kirjan mukaan pitkälti Ruotsin omaa syytä, muun muassa sotilaallisen näkemyksen ja tarmon puutetta. Valtakunta oli syönyt  omat mahdollisuutensa. Historia teki ratkaisunsa.

Erinomainen aloitus kirjakesä(loma)lle!

Marttojen matkassa

Piipahdin mökkipaikkakuntani kesäisessä illanvietossa. Kävi ilmi, että kyseessä olivat perinteiset marttojen järjestämät iltamat, joissa oli ensin vakavaa ja humoristiosta ohjelmaa ja sitten tanssia. Tilaisuuden aluksi järjestävän seuran eli Pohjois-Siuntion Marttojen edustaja kertoi painotuoreesta yhdistyksen 50-vuotishistoriikista, joka tuli ulos kolme vuotta varsinaisen juhlapäivän jälkeen.

Kyseistä opusta oli myynnissä buffetissa ja ostin sen (12 euroa). Ja myös luin. Työni puolesta saan käsiini runsaasti historiikkejä, joten niiden lukeminen on tuttua puuhaa.

Merja Laaksosen Viisikymmentä vuotta marttatoimintaa Pohjois-Siuntiossa on kronikoitseva historiikki. Se etenee vuosikymmen kerrallaan ja listaa tapahtumia ja sattumuksia. Varsinkin retket ja seuramatkat ovat olleet merkittävää toimintaa, sillä niistä kerrotaan paljon.

Marttaideologiaa ja sen vaiheita ei kirjassa juuri käsitellä, niistä olisin lukenut mieluusti enemmän, kuten myös paikallishistoriasta, joka välittyy kirjan sivuilta tuoreen mökkiläisen silmiin varsin kitsaasti.

96-sivuisesta kirjasta välittyy myös kuva vaatimattomasta ja sitkeästä yhdistyksestä, jonka jäsenmäärä on ollut laskussa. Se ei surffaa median Martta-hypen aallonharjalla, vaan on vahvasti osa paikallista yhteisöä ja perinnettä. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on haaste myös Pohjois-Siuntion Martoille. 50 vuoden aikana yhdistyksellä on nimiluettelon mukaan ollut 139 jäsentä.

Martta-järestön perustaja Lucina Hagman on sanonut: ”Semmoiseksi kuin kansa kasvatetaan, semmoinen se on.” Käsittääkseni marttojen tekemä ruoka on hyvää, joten en epäile etteikö heidän kasvattamansa kansansakin olisi.