Paksu, 600-sivuinen Vuosisadan matkustaja (Suom. Tarja Härkönen, Tammi
2015 – Keltainen kirjasto) maistui, olkoonkin, että mukana oli myös yleisön
kosiskelua, kuten lemmintää, ja trendikästä nykynäkökulman istuttamista
historiaan. Ihan uskottavakaan tarina liikkuvasta kaupungista ei ollut, mutta
eipä se ollut sellaiseksi tarkoitettukaan.
Mutta kuten sanottu, viihdyin paljon filosofisen puheen ja kosiskelevan
tarinoinnin ääressä. Olinhan lomalainen ja luin kirjan Las Palmasissa.
(Lukuympäristöä ei pidä unohtaa – sillä on oma vaikutuksensa tulkintaan ja tunnelmaan
sekä siihen muistaako kirjan parin vuoden päästä. Ai niin, sehän oli se jonka
luin Palmasissa…)
Tarinan raamit ovat simppelit. Matkalainen, kääntäjä ammatiltaan, oppinut
mies, tulee kaupunkiin ohikulkumatkalla yöpymään, mutta jääkin pitemmäksi aikaa
kuin osasi aavistaa. Hän pääsee sisälle kaupungin piireihin ja rakastuu
terävään nuoreen naiseen, joka pyörittää kriittistä salonkia. Naisen nimi on
Sofia.
Kirjassa on puhetta historiasta, kirjallisuudesta, Jumalasta ja
politiikasta, aikansa eli 1800-luvun alkupuolen valtapoliittisista siirtymistä
Saksan ja Ranksan rajaseuduilla.
Vuosisadan matkustaja on kirjallisuutta, joka irtoaa nykyhetkestä hieman
romanttisempaan ympäristöön, mutta transporteeraa sinne meidän aikamme
asenteita ja ajatuksenjuoksuja. Päähenkilön ympärillä leijuu epämääräisyys ja
salaperäisyys.
Kannattiko lukea? Joo.
Ai niin. Kirjoittaja on argentiinalaisyntyinen, Espanjassa asuva Andrés Neuman.
