Mitä lukemista mukaan matkalle?

Olen lähdössä lomamatkalle etelään. Viikoksi vain, mutta ajattelin ottaa mukaan kaksi kirjaa, jos vaikka saisi toisen luetuksi. Tai molemmat, mikä ettei.

Toinen kirja on käynyt etelässä jo ennen korona-aikaa. En vain saannut silloin edes avatuksi. Se on Jennifer Ackermanin Viisaat linnut (suom. Heli Naski, 2. painos, Atena 2018). Aihe kiinnostaa.

Ja se toinen kirja on vasta ostettu Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat (Gaudeamus 2025). Aihe kiinnostaa.

Uneton yö pelasti Jalosen

Jos Olli Jalosen Taivaanpallo (Otava) ei olisi tullut valituksi Finlandia-voittajaksi, en ehkä olisi lukenut sitä lainkaan. Valitettavasti Jalosen kirjallisesta laadusta minulle on syntynyt viileän-sitkas kuva. Hän kirjoittaa hyvin, ei siinä mitään, mutta jotenkin ulkokohtaisesti, lukijan on hankala päästä sisään Jalosen romaneihin. En väitä niitä kaikkia (yrittäneeni) lukea, mutta joitain kuitenkin ja olen aina masentunut: en Jaloseen vaan itseeni, joka ei pääse sisälle ilmiselvästi hyvien teosten kirjalliseen universumiin.

Melkein samoin meinasi käydä Taivaanpallolle, jota luin vuodenvaihteen tienoilla lomamatkalla Las Palmasissa. Kuvassa kirja hotellihuoneen parvekkeen kaiteella - taustalla muuten jotenkuten erottuvana paikallisen kirjailijaklubin rakennus.

Eräänä lomayönä heräsin parin tunnin unen jälkeen. Uni ei tullut enää silmään. Myös vaimo oli hereillä. Niinpä aloin lukea Taivaanpalloa hänelle ääneen - saisinpahan nopeasti unen. Vaan mitä tapahtui! Jalosen kieli alkoi elää, kirja puhkesi kukkaan ja aloin oikeasti kiinnostua tarinasta. Jokin kielen rytmin lukko aukesi.

Taivaanpallon kertoma tarina on sinänsä epäuskottava ja tökkivä, jos sen vain kertoo. Uskontokin oppiriitoinen näyttelee merkittävää roolia, kuten aikauteen kuului. 1600-luvulla St. Helenalla elävä oppimaton poika oppii ajatelmaan tieteellisesti aikana, jolloin moderni tiede alkoi ottaa isompia alkuharppauksiaan. Tähtitietlijän oppipoika pääsee näkemään suuren maailman.

Kirja loppuu oikeastaan kesken. Tai ainakin olisin mieluusti lukenut lisää, vaikka kirjassa jo nyt oli 461 sivua.

Pakkauspuuhia

Matkalle lähdössä. Etelään valoon ja omaan aikaan. Pitäisi ottaa mukaan kirja. Useampikin.

Päädyin seuraavaan listaan: Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja (suom. Tarja Härkönen, Tammi), Lionel Barber (ed.) Lunch with the FT. 52 Classic Interviews (Penguin, 2015) ja varoiksi Sony Reader (sis. mm. Alastalon salissa).

Saas nähdä kuinka pitkälle pääseen, Neumanista ajattelin joka tapauksessa jo koneessa aloittaa.

Lukuvuosi (lukemis-) on ollut hieman rikkonainen, laiskakin, myönnetään, mutta ehkä 2016 on parempi. Lisäksi tarkoitukseni on ensi vuonna kirjoittaa kirja, mutta siitä myöhemmin lisää.

Nyt pakkaamaan.