Yhteisen historian äärellä

Pitkään minua on kiehtonut Herman Lindqvistin kirja Kun Suomi oli Ruotsi (alkuteos 2013, suom. 2014 Heikki Eskelinen, WSOY) Loman aluksi luin sen. Hieno kokemus, silmiä avartava ja sivistävä.

Suomi oli osa Ruotsia jo ennen kuin edes Ruotsia oli olemassa. Nykyinen Suomi ei olisi sellainen kuin se on ilman yhteistä historiaa. Jos herra kohteli talonpoikia tylysti, se tapahtui lahden molemmin puolin. Ruotsi ei kohdistanut suomalaisiin mitään erityisiä sortotoimia, miksi olisikaan, sillä samaa valtakuntaa oltiin ja samaa kuningasta seurattiin.

Lindqvist kirjoittaa journalistisen sujuvasti ja heittää sopivasti anekdootteja väliin. Ehkä hän oikaisee joitain historiallisia tapahtumakulkuja, mutta kokonaisuudesta tulee ymmärrettävä. Arvatenkin se on kirjoitettu ensisijaisesti ruotsalaiselle yleisölle.

Kirjan alatosikko kuuluu: Valtakunnan hajottamista edeltäneiden 700 vuoden historia.

Sotaisaa ja ajoin hyvinkin sekavaa oli Ruotsin nousu suurvallaksi ja lopulta romahtaminen nykykokoon. Suomen menettäminen Venäjälle 1809 on kirjan mukaan pitkälti Ruotsin omaa syytä, muun muassa sotilaallisen näkemyksen ja tarmon puutetta. Valtakunta oli syönyt  omat mahdollisuutensa. Historia teki ratkaisunsa.

Erinomainen aloitus kirjakesä(loma)lle!

Palmen pitkä varjo

Nappasin kesällä sukulaismiehen kirjahyllystä Kjell Östbergin kirjan Olof Palme 1927-1986. Valtiomies ja humanisti. Elämäkerta (Minerva 2009, alkuteos 2008, suom. Anna Maija Luomi) ja sanoin, tämäpä olisi hauska lukea - lainaatko?

Luin kirjan suurella mielenkiinnolla. Opin uutta paitsi Palmesta myös naapurimaasta. Österbergin lähtökohta on tarkastella Palmea miehenä, joka osasi lukea aikaansa ja sanoittaa siinä vaikuttavia aatteita ja toiveita. Palmesta tuli itseään suurempi poliitikko, jonka varjo on samaa luokkaa kuin Kekkosen varjo meillä.

Palmen murha aiheutti ruotsalaiseen yhteiskuntaan trauman, joka on vaikeuttanut Palmen aatteellisen ja poliittisen perinnön arviointia. Selvittämätön murha on yhä taakka.

Kirja lähtee liikkeelle Palmen viimeisestä päivästä. Muutoin hänen uraansa ja vaiheitaan seurataan kronologisesti vuosikymmen kerrallaan. Hauska huomata, että muistan pätkittäin uutistarjonnasta monia  kirjan kuvaamia tapahtumia - siis vain pätkittäin.  Selkeä ja hyvin kirjoitettu elämäkerta.

Kirjaan sisältyy kiinnostava (paino)virhe. Sosiaalidemokraattinen on kirjoitettu varsinkin kirjan alkupuolella lukuisia kertoja kolmella aalla eli sosiaaalidemokraattinen. Kyseessä on arvatenkin tietotekniikan sallima korvaa-komento. Nyt jokin meni pieleen, virhe ei korjautunut vaan kertautui, vaikka ei se minua häirinnyt, huomasin sen pari kolme kertaa, mutta kymmenet kerrat jäivät huomaamatta.

Lukija lukee sisältöjä ei kirjaimia.

Olof Palmen luokitus olkoon siis AAA.