Sarjakuvan pauloissa yhäti

 

Sarjakuvat ovat aina kiinnostaneet. Nuorempana sotasarjat, Kuvitetut klassikot ja hetken myös Tenavat. Kaikenlaiset strippisarjatkin maistuivat. Myöhemmin albumit tai jopa sarjakuvaromaanit kiinnostivat.

Yksi suosikeistani oli/on edelleen italialaisen Hugo Prattin luoma hahmo Corto Maltese. Hänestä kertovat sarjakuvaromaanit ja -novellit ilmestyivät vuosina 1967 – 1988. Prattin kuoltua (1995), alkoivat käsikirjoittaja Martin Quenehen ja piirtäjä Bastien Vives tehdä uusia Corto Maltese -sarjoja. Albumien kannessa on Pratt yhtenä kolmesta tekijänimestä. Uusia seikkailuja on ilmestynyt jo neljä. Kaikki kuten Parttinkin albumit on suomennettu.

Corto Maltese – Musta valtameri (suom. Heikki Kaukoranta, Jalava 2024) on hauska hyppäys nykyaikaan. Alkuperäiset Corto Malteset sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle. Uutukaisessa nuori Corto Maltese seikkailee vuodessa 2001. Uutiset kertovat New Yorkin kaksoistorni-iskuista, mutta Cortolla on muuta mielessä. Tapahtumat saavat vauhtia Japanista ja päätyvät Peruun.

Corto Maltesessa viehätti niiden repliikkien ironinen tunnelma, historialliset hahmot ja perinteinen vaeltajaromantiikka, Corto on kapteeni ilman laivaa, onnensoturi. Prattin tavassa piirtää oli myös rentoutta, kerronnallista otetta, jota Viveskin tavoittelee.

Corto Maltese is back

Kävelin töistä kotiin. Sarjakuvadivarin ikkunassa oli uusin Corto Maltese. Siis tämä, jonka tekijä ei ole Hugo Pratt - rauha hänen muistolleen - vaan espanjalaiset Juan Diaz Canales ja Ruben Pellerejo.

Astuin hetken mielijohteesta sisään ja pyysin saada ostaa Keskiyön auringon alla (suomennos Heikki Kaukoranta, Jalava 2016). - Kai tiedät, mikä tämän taustalla on, kysyi asiantunteva myyjä. Tiesin, sen verran asiantunteva minäkin olin, vanha Corto Maltese -fani.

Hinta spontaanisuudesta silti hämmästytti. 32 euroa. Myyjä valitti uusien Jalavan sarjakuvakirjojen hinnoittelun suolaisuudesta. Maksoin silti kakistelematta, sillä ostin samalla pois vuosia iästäni. Niin halusin uskoa.

Laivaton merikapteeni joutuu tällä kertaa lumiseen Pohjois-Amerikkaan.  Hän kulkee paukkupakkasella merimieskotsa päässä, eikä korvia palella lainkaan. Tyyli ennen kaikkea.

Ja se tarina. Seikkailu.