Takapiru vastusti Saatanaa

Muistelmien yksi ongelma on, että jos et tiedä kuka muistelee ja mitä asia koskee, et tartu kirjaan. Helsingin hiippakunnan piispa emeritus Eero Huovisen muistelmien kohderyhmään kuuluun mitä suurimassa määrin. Sielujen puolustaja -kirjassa (WSOY) mainituista nimistä valtaosa oli entuudestaan tuttuja. Monia tapahtumia myös muistin. Ilo lukea, mutta samalla vähän nahkeaa. Tällaistako se oli?

Huovinen oli piispana 1991-2010, minkä ajan olin toimittajana ensin Kirkko ja kaupungissa, sitten Askelessa ja Kotimaassa. Elin kirkon sisäpiirin liepeillä siihen kuuluvien tekemistä uutisoiden. Olen haastatellut Huovista monta kertaa. Ja lukenut hänen kirjojaan. Aikoinaan istuin luentosalissa kun hän luennoi kirjastaan, jossa pohti naispappeuden puoltamisen ja kieltämisen argumentteja. Huovinen kirjoitti esipuheen slangintamaani Katekismukseen.

Ensin hätkähdin kirjan nimeä ja Huovisen perusteluja sille. Hänen lähtökohtansa on Lutherin sanat piispan tehtävästä: " olla kaikkien sielujen puolustaja Saatanaa vastaa." Aikamoinen käsitys itsestä ja roolista, hyvin kirkollinen ja teologinen. Hiippakunnan jäsenistö on Saatanan hyökkäyksen kohteena ja tarvitaan piispa pappeineen, jotta Vanha Kehno saadaan pidettyä aisoissa. (hymiö, hymiö, hymiö)

Huovinen tunnettiin kirkollisissa piireissä varsinaisena takapiruja ja narujen vetelijänä. Hänellä oli valtaa ja vaikutusta paitsi verhojen takana myös median edessä. Sielujen puolustaja on Huovisen oma näkemys toiminnastaan ja verkostojen rakentamisesta. Kenen muunkaan näkemys se voisi olla? Muistelija on muistinsa herra. Hän valikoi, nostaa ja laskee kohtaamiaan ihmisiä, arvottaa näkemyksiä ja tekee itsestään jonkinlaista näköiskuvaa, ajan valtiasta.

Varmaan joku nuoren polven naisteologi saattaisi kiinnittää huomiota siihen, että henkilöhakemistossa on noin 600 nimeä, joista vain 80 on naisia. Mutta minkäs teet, Huovinen on aikansa lapsi, kuten me kaikki. Myös setämiesoletetuilla on ollut elämä ja heillä on oikeus sitä muistella siinä missä muillakin influenssereillä. Varsinkin jos tekee sen niin kiinnostavasti mitä Huovinen armoitettuna kynäniekkana tekee. Ainakin minä nautin lukemastani. Enkä häpeä sitä. Ostin kirjan jopa omalla rahalla.