Ikimuistoinen lukukokemus

Heräsin lomalla varhaina, enkä saanut enää unenpäästä kiinni. Menin kesämökin keittiöön ja jatkoin myöhään illalla aloittamaani Laura Saven romaania Paljain jaloin (WSOY). Teos on omaelämäkerrallinen, sillä kirjoittaja kuoli ennen kuin sai tietää romaaninsa julkaisemisesta. Kirja perustuu osin Saven päiväkirjamerkintöihin.

Paljain jaloin on pitkälti syöpähoitojen kuvausta. Päähenkilön, Lauran, elämään kuuluu sateenkaariperhe, puoliso ja lapsi. Se tuo romaaniin lisämausteen, mutta kirja ei voi luonnehtia vain sen perusteella.

Vartin yli seitsemän kirjaa lukiessani aloin miettiä, haluaisiko ystäväni ja hänen vaimonsa kenties lukea sitä. Ystäväni sairasti fataalia syöpää. Ajattelin, että ehkä eivät haluasi lukea, vaikka hoitojen kuvas olisi varmasti tuntunut tutulta. Ainakin minä tunnistin asioita kuulopuheen perusteella.

Kahdeksan maissa puhelimeni soi. Näytöllä luki ystäväni nimi. Arvasi, että jotain epätavallista oli tekeillä, sillä hän ei ikinä soita minulle noin aikaisin.

Puhelimessa oli ystäväni vaimo, joka kertoi suruviestin.

Päätin puhelun jälkeen, että en enää lue Saven kirjaa, ei kiinnosta. Aivan liian ahdistavaa.

Iltapäivällä tulin toisiin ajatuksiin ja luin kirjan melko intensiivisesti loppuun.

Hyvä, että luin.