Monen kirjoittajan toiminta ohjaavat irtolauseet, ohjeet ja opit, joita
on kuullut tai lukenut jostain. Mika Waltarin opas Aiotko kirjailijaksi?
vuodelta 1935 kuluu edelleen ihmisten käsissä ja mielissä. Sieltä minulle
on jäänyt mieleen ajatus: jätä illalla lause kesken, niin aamulla on
helpompi jatkaa.
Helsingin Sanomien Teema-aikakauskirjasta (3/13) löytyy varmasti hyviä
onelinereita kirjoittajan työkalupakkiin. Teeman aiheena on ”lue ja kirjoita
paremmin”. Lehti on rakennettu 99 juttupalan varaan. Kaikissa joku kirjailija,
toimittaja tai kirjoittamisesta innostunut antaa ohjeita ja neuvoja eri
näkökulmista. Kannessa poseeraa itse Suurkynäilijä Jari Tervo.
Aikaiseminkin Teema on keskittynyt kirjallisuuteen, Tove Jansson -kokonaisuudellaan. Mutta nyt ollaan kyllä asian ytimessä.
Joku voi kakoa, kun Jussi Halla-aho antaa ohjeita kirjallisen ilmaisun
hiomiseen. Kakokoon rauhassa, Halla-ahon Scripta-blogi on luetumpi kuin moni
”oikea” kirja ikinä.
Pelkkä tyyli ja muodon hallinta eivät vielä ole mitään. Sanomisen palolla
pääsee pitemmälle, mutta jos kirjallisen kommunikaation alkeet puuttuvat, niin homma menee joka foorumilla huutamiseksi.
Osui silmään dekkaristi Seppo Jokisen aikanaan saama kommentti: ”Sinusta
saattaisi tulla kirjailija, jos sinulla vain olisi jotain sanottavaa.”
Kirjoittaminen on olemista suhteessa maailmaan. Omasta sijainnista on
oltava jokin näkemys, jotta lukija voi mielessään kommentoida omaa sijaintiaan.
Kirjallisuus on navigointia.
Kirjan lukeminen on triangelidraama, jossa tekijä, teos ja lukija ottavat
mittaa toistaan. Kirjailija voi yrittää paeta vastuutaan ja sanoa, että teos on
irronnut hänestä ja että se tulee toimeen omillaan. Ei se tule. Tekijällä on vastuu suhteestaan maailmaan, kuten kaikilla ihmisillä, ja teoksen ansiosta
myös muut voivat todentaa suhteen laadun ja nähdä koordinaatit.
Kirjallisuus ei ole peili vaan ikkuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti