Tove Janssonia etsimässä

Kävin Ateneumin Tove Jansson näyttelyssä. Suosittelen. Ostin sieltä kirjan. Sitäkin voin suositella. Kirja on Boel Westinin Ord, bild, liv. Tove Jansson (2007). Se on ensimmäinen perusteellinen elämäkerta Janssonista.

Syitä kirjan hankintaan on kaksi. Ensinnäkin innostuin näyttelyssä Tove Janssonista, erityisesti siitä, että hän on paljon enemmän kuin vain muumien mamma. Toisekseen halusin ylläpitää/kohentaa ruotsintaitoani ja hyvin kirja on tähän mennessä sujunut (valitettavasti jouduin työn puolesta lukemaan kesken kaiken toisen kirjan – kiinnostava sekin). Kirjan yksi tajuntaan asti päässyt yllätys on Tove Janssonin ruotsalaisuus, olihan hänen äitinsä Tukholmasta, jossa myös sukulaiset asuivat. Jansson myös kävi ensimmäisen taidekoulutuksensa Tukholmassa.

Tove Jansson syntyi 100 vuotta sitten.  Törmäsin hänen elämänvaiheisiinsa kuvatessani muistolattaoja.

Täällä Tove Jansson asui lapsuutensa (muistolaatassa on T.J:n lisäksi häkellyttävä määrä luovien alojen nimiä!):

Luotsikatu 4

Ja täällä hän sittemmin asui ja työskenteli:

Ullanlinnankatu 1

Muumi-sarjakuvien piirtäjä Lars Janssonin muistolaatta on osoitteessa:

Neitsytpolku 4

P.S. Atskin näyttelykirjana toiminee paremmin Tuula Karjalaisen Tove Jansson – tee työtä ja rakasta (Tammi 2014)

P.P.S. Suosikkini muumikirjoista on Muumilaakson marraskuu.

Teema antaa ohjeita

Monen kirjoittajan toiminta ohjaavat irtolauseet, ohjeet ja opit, joita on kuullut tai lukenut jostain. Mika Waltarin opas Aiotko kirjailijaksi? vuodelta 1935 kuluu edelleen ihmisten käsissä ja mielissä. Sieltä minulle on jäänyt mieleen ajatus: jätä illalla lause kesken, niin aamulla on helpompi jatkaa.

Helsingin Sanomien Teema-aikakauskirjasta (3/13) löytyy varmasti hyviä onelinereita kirjoittajan työkalupakkiin. Teeman aiheena on ”lue ja kirjoita paremmin”. Lehti on rakennettu 99 juttupalan varaan. Kaikissa joku kirjailija, toimittaja tai kirjoittamisesta innostunut antaa ohjeita ja neuvoja eri näkökulmista. Kannessa poseeraa itse Suurkynäilijä Jari Tervo.

Aikaiseminkin Teema on keskittynyt kirjallisuuteen, Tove Jansson -kokonaisuudellaan. Mutta nyt ollaan kyllä asian ytimessä.

Joku voi kakoa, kun Jussi Halla-aho antaa ohjeita kirjallisen ilmaisun hiomiseen. Kakokoon rauhassa, Halla-ahon Scripta-blogi on luetumpi kuin moni ”oikea” kirja ikinä.

Pelkkä tyyli ja muodon hallinta eivät vielä ole mitään. Sanomisen palolla pääsee pitemmälle, mutta jos kirjallisen kommunikaation alkeet puuttuvat, niin homma menee joka foorumilla huutamiseksi.

Osui silmään dekkaristi Seppo Jokisen aikanaan saama kommentti: ”Sinusta saattaisi tulla kirjailija, jos sinulla vain olisi jotain sanottavaa.”

Kirjoittaminen on olemista suhteessa maailmaan. Omasta sijainnista on oltava jokin näkemys, jotta lukija voi mielessään kommentoida omaa sijaintiaan. Kirjallisuus on navigointia.

Kirjan lukeminen on triangelidraama, jossa tekijä, teos ja lukija ottavat mittaa toistaan. Kirjailija voi yrittää paeta vastuutaan ja sanoa, että teos on irronnut hänestä ja että se tulee toimeen omillaan. Ei se tule. Tekijällä on vastuu suhteestaan maailmaan, kuten kaikilla ihmisillä, ja teoksen ansiosta myös muut voivat todentaa suhteen laadun ja nähdä koordinaatit.

Kirjallisuus ei ole peili vaan ikkuna.