Dekkarin matkassa kellokaupasta Chileen

Kesän viimeiseksi "lomakirjaksi" valikoitui Polttava maa (suom. Pekka Marjamäki, WSOY), dekkari, kuinkas muuten. Vähintäin yksi sellainen pitää kesässä lukea. Pascal Engman edustaa ruotsalaista osaamista jännityksen, rikoksen ja tehokkaan kirjoittamisen saralla. Kirjaa on helppo lukea, mutta hieman cliffhanger-tekniikka ennakoi itseään plus tapahtumien epäuskottavuus (lajityypin yleinen vaiva).

Tarina kertoo kidnappauksista, ihmiskaupasta Tukholmassa ja natsien pahoista jälkeläisistä eteläisessä Chilessä. Pääosasssa on parisuhteensa päättänyt ja rattijuopumuksesta kärähtänyt, varakkaan taustan omaava komisario Vanessa Franck. Moraalista moniulotteisuuttaa kuvioon tuo entinen eliittisotilas chileläs-ruotsalainen Nicolas Paderes, joka on sekä pahis että hyvis.

Kiinnostava yksityiskohta on alun kellokaupan ryöstö. JUONIPALJASTUS: kaupasta ei viedä niinkään kelloja kuin asiakasrekisteri henkilöistä, joilla on ollut varaa ostaa Patek Philippe - heistä valitaan kidnapattava henkilö.

Polttava maa täyttää hyvin "kesädekkarin" paikan.

Vanessa Franck -kirjoja on lienee odotettavissa lisää.

Pokkarikioski lähti pois

Matkustin. Odottelin junaa tulevaksi asemalaiturille. Hämmästyksekseni en löytänyt Helsingin asemahallista tuttua pokkareita myyvää kioskia, Pocket Shopia. Minne se oli kadonnut? Tilalla oli elektoniikkatilpehööriä myyvä ketju, tarpeellinen varmaan sekin, mutta kirjoja ei sieltä saa.

Postasin Facebookiin pettymykseni. Parviäly tiesi, että ketju on vetäytynyt Suomesta ja lähin Pocket Shop löytyisi Tukholmasta. Joku lohdutti, että onneksi asematunnelista löytyy Rosebud, josta irtoaa kelpo matkalukemista.

Ihmeellisiä ovat talouden lait. Luulisi, että maamme vilkkaimmalla rautatieasemalla kestäisi hengissä yksi pokkarimyymälä. Vaan luulo ei ole tiedon väärti.

Tove Janssonia etsimässä

Kävin Ateneumin Tove Jansson näyttelyssä. Suosittelen. Ostin sieltä kirjan. Sitäkin voin suositella. Kirja on Boel Westinin Ord, bild, liv. Tove Jansson (2007). Se on ensimmäinen perusteellinen elämäkerta Janssonista.

Syitä kirjan hankintaan on kaksi. Ensinnäkin innostuin näyttelyssä Tove Janssonista, erityisesti siitä, että hän on paljon enemmän kuin vain muumien mamma. Toisekseen halusin ylläpitää/kohentaa ruotsintaitoani ja hyvin kirja on tähän mennessä sujunut (valitettavasti jouduin työn puolesta lukemaan kesken kaiken toisen kirjan – kiinnostava sekin). Kirjan yksi tajuntaan asti päässyt yllätys on Tove Janssonin ruotsalaisuus, olihan hänen äitinsä Tukholmasta, jossa myös sukulaiset asuivat. Jansson myös kävi ensimmäisen taidekoulutuksensa Tukholmassa.

Tove Jansson syntyi 100 vuotta sitten.  Törmäsin hänen elämänvaiheisiinsa kuvatessani muistolattaoja.

Täällä Tove Jansson asui lapsuutensa (muistolaatassa on T.J:n lisäksi häkellyttävä määrä luovien alojen nimiä!):

Luotsikatu 4

Ja täällä hän sittemmin asui ja työskenteli:

Ullanlinnankatu 1

Muumi-sarjakuvien piirtäjä Lars Janssonin muistolaatta on osoitteessa:

Neitsytpolku 4

P.S. Atskin näyttelykirjana toiminee paremmin Tuula Karjalaisen Tove Jansson – tee työtä ja rakasta (Tammi 2014)

P.P.S. Suosikkini muumikirjoista on Muumilaakson marraskuu.