Lisäaikaa ennen unohdusta

Työtoverini nappasi kirjaston poistokorista Kaarina Salan toimittaman artikkeli/esseekokelman Isän huone (SKS 2008), jossa kulttuurivaikuttajien tyttäret kertovat. Luettuaan kirjan tytötoveri antoi sen minulle, sillä satunmoisin asun samassa asunnossa kuin eräs kirjan isistä, nimittäin Rafael Koskimies, estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori 1939-1961.

Luettuani kirjasta Anna Kerttu Wikin tekstin isästään, olin hieman hämmentnyt. Nimittäin taloyhtiöni osakasluettelon mukaan Rafael Koskimies tuli asunnon omistajaksi 1935 ja omisti sen vuoteen 1941 asti. Kiinnostavaksi omistuksen tekee se, että vuonna 1931 asunnon omistakaksi oli tullut T. A. Heikel (Theodor August), Vaasan läänin entinen maherra. Hänen 1926 kuollut poikansa Ragnar oli ollut Rafael Koskimiehen Airi-vaimon ensimmäinen aviomies.

Anna Kerttu Wiik (s. 1932) manitsee perheensä kodin katunumeroksi naapuritalon Lutherinkadulla. Minun kotitaloni katunumeroa ei mainita kirjoituksessa lainkaan – eihän Isän huone se ole omaisuusluettelo tai asuntohistoria vaan kokelma esseemäisiä muistelmia ja tapainkuvauksia. Monen kirjan perheen koti oli Töölössä ja kesäpaikka maalla.

Isän huone- kirjan kaikkien muistelijoiden isät ovat vaikuttaneet Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran piirissä. Kirjan toimittaja Kaarina Sala oli seuran palveluksessa peräti 43 vuotta. Jäätyään eläkkellee hän sanoo pohtineensa kenen elämäntyötä arvostetaan, kenen muistetaan ja miksi. Hyviä kysymyksiä. Isän huone on yritys antaa eräille aikansa vaikuttajille lisäaikaa ennen kuin unohdus kietoo heidät näkymättömiin.

Anna Kerttu Wiik kirjoittaa, että hänen isäsnä ja äitinsä olivat eläkkeelle jäätyään tyymättömiä, sillä heistä tuntui, ettei heidän elämäntyötään arvostettu. Rafael Koskimies odotti nimitystä akateemikoksi, mutta sitä ei koskaan kuulunut.

Rakkaudesta kirjaan

Kotini lähelle tuli alkukesästä uusi kirjakauppa. Arkadia International Bookshop. Se (New Arkadia) muutti Pohjoiselta Hesperiankadulta (Old Arkadia). Liike sijaitsee Nervanderinkadun ja Dagmarinkadun risteyksessä. Siis kunnon kulmakauppa suurine ikkunoineen.

Arkadia ei näytä perinteiseltä suomalaiselta antikvaariselta kirjakaupalta. Tarjolla on luonnollisesti paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Kaupassa on myös kahvila ja mikä hauskinta, asiakkaat voivat ostaa ja varata nimikkomukit. Kauppa haluaa olla jonkinlainen etutöölöläisten kirjan ystävien olohuone.

Kuljen usein Arkadian ohitse koiraa ulkoiluttaessani ja työmatkoilla. Erityisesti nyt syksyllä kun tulen kotiin, kauppa valaistuine ikkunoineen ja kattoon asti ulottuvine kirjahyllyineen on kutsuvan näköinen. Sen näkeminen tuottaa minulle iloa ja hyvää mieltä. Se jotenkin rauhoittaa, ja ajattelen että voisinpa minäkin poiketa tuonne ja lukea rauhassa jotain mitä en osaa ennalta arvata.

Kuljen kaupan ohitse pääosioin silloin kun se on suljettu. Mutta olen toki käynyt siellä sisällä – kerran vain tosin. Taiteiden yönä. Ostin silloin yhden kirjan (Micahel Cunningham Koti maailman laidalla, Gummerus).

Kiitos, että olet olemassa, Arkadia Bookshop!

----

Helsingin Kirjamessujen avajaisissa 25.10. jaettiin 12. kerran Rakkaudesta kirjaan –tunnustuspalkinto. Sen sai postuumisti kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja, kriitikko, kirjailija Jarmo Papinniemi.

Perusteluissa todettiin, että Papinniemi on pitkään ja ansiokkaasti vaikuttanut kirjallisuusalalla, edistänyt lukemisharrastusta ja omalla toiminnallaan tehnyt kirjallisuutta tunnetuksi. 

”Papinniemi oli kirjallisen kentän arvovaltainen luottomies ja alan kokoava voima, jonka elämäntyö kirjallisuuden parissa on merkittävä. Papinniemi oli humaani, moniarvoisen kirjallisuuden puolestapuhuja. Hän oli sosiaalinen ja alalla erittäin arvostettu henkilö, joka suhtautui positiivisesti asioihin ja oli aina valmis auttamaan. Hän oli pienen Suomen kirja-alalla suuri vaikuttaja ja edusti punnittua ja asiantuntevaa puhetta kirjallisuudesta aikana, jolloin huomiota keräävät entistä pikaisemmat ja kärjekkäämmät mielipiteet”, sanotaan perusteluissa.

----

Rakkaudesta kirjaan minä ja moni saa taas tänä vuonna päänsä pyörälle Helsingin kirjamessuilla. Minulla on muutaman vuoden takaa pariinkin otteeseen kokemuksia myös Turun kirjamessuilta. Menee se pää pyörälle sielläkin.

Monta kirjaa sekoittaa pään, yksi selvittää.