Sarjakuvan pauloissa yhäti

 

Sarjakuvat ovat aina kiinnostaneet. Nuorempana sotasarjat, Kuvitetut klassikot ja hetken myös Tenavat. Kaikenlaiset strippisarjatkin maistuivat. Myöhemmin albumit tai jopa sarjakuvaromaanit kiinnostivat.

Yksi suosikeistani oli/on edelleen italialaisen Hugo Prattin luoma hahmo Corto Maltese. Hänestä kertovat sarjakuvaromaanit ja -novellit ilmestyivät vuosina 1967 – 1988. Prattin kuoltua (1995), alkoivat käsikirjoittaja Martin Quenehen ja piirtäjä Bastien Vives tehdä uusia Corto Maltese -sarjoja. Albumien kannessa on Pratt yhtenä kolmesta tekijänimestä. Uusia seikkailuja on ilmestynyt jo neljä. Kaikki kuten Parttinkin albumit on suomennettu.

Corto Maltese – Musta valtameri (suom. Heikki Kaukoranta, Jalava 2024) on hauska hyppäys nykyaikaan. Alkuperäiset Corto Malteset sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle. Uutukaisessa nuori Corto Maltese seikkailee vuodessa 2001. Uutiset kertovat New Yorkin kaksoistorni-iskuista, mutta Cortolla on muuta mielessä. Tapahtumat saavat vauhtia Japanista ja päätyvät Peruun.

Corto Maltesessa viehätti niiden repliikkien ironinen tunnelma, historialliset hahmot ja perinteinen vaeltajaromantiikka, Corto on kapteeni ilman laivaa, onnensoturi. Prattin tavassa piirtää oli myös rentoutta, kerronnallista otetta, jota Viveskin tavoittelee.

Matkamuistoni ovat jatkossa mustekyniä

Päätin, että ostan matkamuistoiksi vain mustekyniä. Ensimmäisen uuden politiikan mukaisen ostoksen tein Funchalissa Madeiralla. Sieltä mukaan lähti Cross Bailey Light merpihkanvärisenä. M-terä kirjoittaa mukavasti. Tosin hoksasin vasta jälkeenpäin, että Cross käyttää omia mustepatruunoita eli niihin ei oikein sovi ns. universlit, jota moni muu käyttää. Omia patruunoita on myös ainakin Parkerilla, Lamyllä, Platinumilla ja Pilotilla, joten asia oli sinänsä tuttu. Kävin jälkikäteen ostamassa kuuden patruunan paketin varoiksi

Vinkki: hyviä kynäkauppoja Funchalissa ovat ainakin ABC A’rte (josta ostokseni tein), Papelaria Condessa ja Cartonada Papelaria Tecnica. Ne ovat lähekkäin tuomiokirkon ja jesuiittakirkon välisissä kortteleissa. Tarjolla erityisesti Shaefferia, Crossia ja Parkeria. Mutta hieman kauempana sijaitsevasta kauppakeskus Galleries Sao Lourencosta tein todellisen löydön.

Nimittäin minulla on yksi kynä-graali, Montblancin Writers Edition 1999 eli Marcel Proust. Sydän hypähti sieraimiin kun näin sellaisen hieman nuhjuisesta kynä/paperikauppa Julberissa. Sain ottaa sormituntuman ja kuvan. Ehdin jo elätellä ajatusta, että kynään olisi jäänyt pölyttymään vanha hintalappua. Ei toki. Kuvitteelliset ostoshaluni hyytyivät vilkaistuani hintaa: 2990 euroa. Huh ja huoh.

Graalini jäi sinne "suojahinnoittelun" taakse. Ostin liikkeestä kuitenkin nahkaisen (ruskea) kynäkotelon.

Julberin toinen liike löytyy kauempaa ostoskeskus Forum Madeiran takaa. Poikkesin siellä, mutta mustekynävalikoima oli olematon. Päädyin silti ostamaan fine linerin, Rotringin Tikkyn teräpaksuudella 1.0. Kotona olevat lyijytäytekynät ovat 0.5 tai 0.7.

Ylipäättään Madeiralla laatukynä maksavat sen verran kuin niiden EU:ssa tulee kivijalkakaupoissa maksaa. Toki netistä saa edullisemmin, mutta aina pitää laskea mukaan lähetyskulut. Niinpä maksoin Cross Bailey Lightista 43 euroa, vaikka netistä sen saisi noin kolmellakympillä, pari euroa yli tai ali. Mutta kun siihen lisää postimaksun, niin aika samoihin tullaan. Lisäksi jäisi uupumaan ostokokemus eikä kynä olisi matkamuisto.

Kuka saa varastaa ja keneltä?

 

Vuoden ensimmäinen romaani luettu. Rebecca F. Kuangin Yellowface (Teos, suom. Helena Bülow). Olipa hyvä ja raikkaan oloinen kirja, vaikka kuvasikin kirjallista varkautta, somevihaa ja -vainoa, amerikkalaisen kustannusmaailman ahdistavia koukeroita, intersektionalismia, rasismista...

Lähtötilanteessa menestyvä kirjailija Athena Liu kuolee illanvietossa ei-niin-menestyneen kollegansa ja ystävänsä silmien edessä. Ystävä, kirjan päähenkilö June Hayward, myöhemmin Juniper Song, nappaa asunnosta mukaansa keskeneräisen romanikäsikirjoituksen ja alkaa työstää sitä omissa nimissään valmiiksi. Kirjasta tulee myyntimenestys.

Samalla kiinalaisyhteisön someaktivisteissa herää epäily, että kirjan kirjoittaja ei ehkä olekaan valkoinen Juniper Song. Eikä edes saisi olla. Alkaa liki kauhukirjamainen tapahtumaketju.

Etukäteen oudoksuin kirjan englanninkielistä nimeä, mutta se sai nopeasti selityksensä ja rinnastuu käsitteeseen ”blackface”.

”Keltanaamaa” on mukava lukea, se vetää sisäänsä ja tarjoilee näkökulmia ja muuttuvia sympatiankohteita lukijalle. Kirjallisuudella on myös kulissinsa, joiden takana sattuu ja tapahtuu.

Hieno kynä ja olympiamitalit

Hienot kynät, joita myös luksuskyniksi mainitaan, ovat ilo silmälle ja mielelle. Kukkarolle ne ovat tietysti varsin ahdistavia, toki. 

Kävin Helsingissä Lindroosin myymälässä järjestetyssä tilaisuudessa, jossa oli esillä Montblancin valikoimaa ja muutamia uutuuksia.

Kuvassa olevista kynistä minua miellytti erityisesti tuo sinertävä ja sen vieressä olevat punetavat. Sinertävä on Chamonix'n talviolympialaisten 1924 muistoksi julkaistu täytekynä. Punertavat ovat Pariisin  olympialaisten 1924 -kyniä. Alin puna-kultainen on Montblancin 100-vuotiskynä.

Chamonix'ssa suomi sai toiseksi eniten mitaleja Norjan jälkeen. Suomen saalis oli neljä kultaa ja neljä hopeaa sekä kolme pronssia.

Vuosina 1912-48 kesäolympialaissa oli taidelajeja: arkkitehtuuri, musiikki, kirjallisuus, maalaustaide ja kuvanveisto.

Hieno kynä ei takaa, että sillä kirjoittaisi hienoja ajatuksia tai edes hienoa käsialaa.

Aina saa unelmoida. Kynistä ja olympiamitaleista.

Uusi kirja tulossa, taas

 

Uusi kirja tulossa. Se taitaa olla järjestyksessään 29. kirjoittamani tai toimittamani kirja (osa yhdessä toisten kirjoittajien kanssa). Lajityypiltään Samat siivet kantavat on ns. lahjakirja, isot sivut ja kuvat. Tekstit pohjaavat Kotimaan viikoittain ilmestyviin Luomakunta-sarjan juttuihin. Niistä on valittu sellaisia, joiden tarinaosioissa yhdistyvät linnut ja enkelit.

Kustantajana Sacrum, jonka verkkosivulta kirjaa voi tilata.

Kansikuvassa pikkusieppo (kuva: Martti Santakari).

Erikoinen ja tuottelias vuosi, sillä maaliskuussa ilmestyi Jälleenlöydetty tie.

Kun maisema pysäyttää

Joskus maisema vetää hiljaiseksi. Ei löydy sanoja kuvamaan sitä, mitä silmät näkevät.

Oheinen kuva on otettu Seilin saaressa, joka sijaitsee Paraisten Nauvossa. Miten välittäisit kuvan tunnelman, mitä sanoja käyttäisit? Tyypillinen sisäsaaristomaisema? Järvimaisemaksikin joku tätä voisi erehtyä luulemaan.

Maisemakuvaus on paitsi kirjallisuuden taitolaji myös arkisen kommunikaation välttämättömyys.

Kansakoulun mustekynä

Billnäsin antiikkimessuilta kesällä tarttui mukaan pari vanhaa mustekynää. Toisessa lukee KANSAKOULU. Itse en muista kirjoittaneeni patruunakynillä, vaikka todennäköisesti kirjoitin. Dippikynät ovat kyllä vahvasti muistissa. Tämä burgundi-vintage on merkiltään Artus eli Lamy.

Alun perin (1930-luvulta lähtien) Lamyn tehdas teki Orthos- ja Artus-merkkisiä kyniä. Ensimmäinen Lamyn nimellä tehty kynä tuli markkinoille 1952. Artus-brändi keskittyi halpoihin koululaisten ja opiskelijoiden mustekyniin. Vintage-löytöni lienee 60-luvun peruja. Sen mallinumero on 175.

Kynä maksoi 5 €.

En muista kansakoulussa kirjoittaneeni patruunakynällä vaan irtoteräisellä dippikynällä. Mutta varmaan kirjoitin sellaisella, kotona oli Pelikan-merkkinen kynä, jonka käyttö loppui kun patruunat loppuivat.