Saitko joululahjaksi kirjan? Tai useampia? Minulla on pyhinä ollut luvussa kolme kirjaa. Yksi on jo luettu, toista selailen ja kolmatta vielä luen.
Juban sarjakuvakirja Frank Viettelysten vaunussa (WSOY) esittelee Viivin ja Wagnerin tekijästä hieman toisenlaisen puolen. Frankilla, suuhygienistillä, menee reaalimaailmassa huonosti, fantasiamaailmassa vähän paremmin tai ainakin vauhdikkaammin. Ei mikään syvällinen juttu, mutta Viivin ja Wagnerin ystäville löytyy kaikuja sovinistisian maailmankuvasta ja ranskalaisesta aikuisten sarjakuvasta.
Jussi Aallon Kohteena ihminen – muotokuvauksen käsikirja (Decendo) opettaa ottamaan parempia valokuvia ihmisistä. Kirjassa on paljon kuvia tunnetuista henkilöistä, mutta ei kerrota keitä he ovat. Itseäni ilahdutti tunnistaa runoilija Leif Färdingin (1951-1983) kuvasta. Hänen runojaan aikoinaan luin ja ne tekivät jonkinlaisen vaikutuksenkin.
Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2009 saaneen Herta Müllerin tuorein suomennos on alunperin jo vuonna 1997 ilmestynyt Tänään en halunnut tavata itseäni (Tammi, Keltainen kirjasto, suom. Tarja Roinila). Kirja on minulla vasta alussa, se vie sosilistiseen Romaniaan. Päähenkilö on taas matkalla kuulusteluun ja havainnon ympäristöään raitiovaunussa. Jotenkin tuntuu vakavalta taideproosalta, joka vaatii lukijalta työtä, sillä tarina on sillä tavoin viitteellinen. Että se ei itsessään ime mukaansa. Kyse on siis enemmän tavasta millä asiat kerrotaan, kuin mitä ne ovat. Todellisuuden näkemisestä kirjallisena: keskitien etsiminen tarkan ilmaisun ja lyyrisen vapauden välillä. Müller on lähempänä tarkkuutta kuin vapautta, vaikka vapauden puutteesta kirjoittakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti