Äijän sielua kuorimassa

Hätkähdin kun työpöydälle mätkähti viime viikon lopulla laatikollinen kirjoja. Olin unohtanut koko asian eli että kirjoitin viisi lyhyttä rukoustekstiä miesten rukouskirjaan. Heikki Hakalan ja Kalevi Virtasen toimittama Taivas varjele – joka äijän rukouskirja (LK-kirjat) on uunituore yritys kurkistaa suomalaisen miehen sieluun.

Selasin kirjaa lävitse ja etsin omia tekstejäni (eikös jokainen kirjoittaja tee niin valmiin painotuotteen edessä). Tekstit ovat kirjassa ilman tekijänimeä, kirjoittajia on kaikkiaan 37, joukossa muun maussa Iiro Viinanen, Seppo Kääriäinen, Jari Sinkkonen, Pekka Ruuska ja Torsti Lehtinen.

Sain loppukeväästä Kalevi Virtaselta meilin, jossa hän kertoi hankkeesta ja pyysi tekstejäni mukaan. Olin kirjoittanut rukouksia Heikki Hakalan 1995 toimittamaan vastaavanlaiseen kirjaan  Sinne päin – miehen rukous ( LK-kirjat). Vanhoista teksteistäni kelpuutin mukaan vain yhden.

Olisi mielenkiintoista lukea kirjoja rinnakkain. Onko jokin muuttunut 17 vuodessa: puhuuko suomalainen mies Jumalalle/Jumalasta jotenkin eri tavoin. Iso osa kirjoittajista on vaihtunut. Nopealla vilkaisulla aavistan, että rukouspuhe on muuttunut entistä arkisemmaksi.

Kiinnostava kirja – vaikka itse sanonkin. Lukija voi keskittyä teksteihin an sich tai yrittää arvuutella, kuka minkäkin on kirjoittanut.

Taivas varjele yrittää antaa sanoja miehelle, jota nykyisin äijäksi tituleerataan (haukutaan?). Merkittävä osa suomalaista rukoilee, vaikka ei itseään uskovaisena pidäkään. Rukous on sisäistä rehellisyyttä.

Äijärukouskirjojen sarjaan kuuluu myös 1994 ilmestynyt Lari Junkkarin ja Tapio Aaltosen toimittamana Niinkus tiedät - raavaan miehen rukouskirja (LK-kirjat), joka valittiin samana vuonnan Vuoden kristilliseksi kirjaksi.

(Alussa mainittu kirjojen mätkähtäminen työpöydälleni johtui siitä, että pyysin tekijäpalkkioni kirjoina.)

P.S. Tämä on 100. Vielä palaa lukulamppu-postaukseni. Olen pitänyt verkkaista tahtia ja kirjoittanut vain silloin kun tuntuu, että on jotain sanottavaa. Sama tahti jatkuu.