Kanadalainen Alice Munro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Hyvä valinta. Häpeäkseni tunnustan, että olen lukenut vain yhden Munron
teoksen, vuonna 2010 suomeksi ilmestyneen novellikokoelman Liian paljon onnea
(suom. Kristiina Rikman, Tammi). Se teki vaikutuksen.
Kirjoitin kyseisestä kirjasta lyhyesti Kotimaahan alkuvuodesta
2011 otsikolla Muutoksen aika. Ruotsin akatemian päätöksen kunniaksi sama
uudestaan:
”Jälkeenpäin on helppo
huomata, että elämässä on hetkiä, jolloin asiat saivat uuden suunnan. Tämä
havainto on kanadalaisen Alice Munron
novellikokoelman Liian paljon onnea kantava teema. Jokaisessa novellissa
päähenkilön elämässä tapahtuu asioita, joiden jälkeen arki ei enää palaa
entiselleen.
Erityisen mieleenpainuva
on novelli Miten meidän tulisi elää. Siinä käydään läpi monta
vuosikymmentä ja kaksi avioliittoa. Lopussa päähenkilö huomaa lukevansa nuoren
kirjailijan teoksesta kuvauksen itsestään opettajana. Tämän seurauksena
sukupolvien ja elämänasenteen kuilu aukeaa jyrkkänä.
Niminovelli poikkeaa muista kirjan teksteistä, sillä se kertoo
historiallisesta henkilöstä, maailman ensimmäisestä naispuolisesta matematiikan
professorista, venäläisestä Sofja Kolvaleskajasta. Muutosten, elämän
saranakohtien varjot ovat siinäkin läsnä.”
(Tämä kirjoitus julkaistu myös toisaalla Kotimaa24:n Permantopaikka-blogissani)
(Tämä kirjoitus julkaistu myös toisaalla Kotimaa24:n Permantopaikka-blogissani)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti