Aforismit ilmatilassa

 

Aforismit ovat alkaneet kiinnostaa. Löysin kirjastosta niiden kirjoittamiseen tarkoitetun oppaan, Markku Envallin Miten kirjoitan aforismeja.  Sen on kustantanut Suomen aforismiyhdistys (2011). Kiinnostava johdatus aiheeseen. Envall on ehkä nykyaforistiikan isoin nimi, olkoonkin, että hän suosii sarjallisuutta ja fragmenetteja. Mutta siihen suuntaan aforistiikka kait menee, sillä klassiselle terävälle ajattomalle sanonnalle sanalaskujen hengessä ei enää ole niin paljon tilaa. Somellinen ilmatila on muutenkin sakeana pisteliäitä nokkeluuksia ja  hyvää tarkoittavia elämänohjeita.

Koppasin kirjastokäynnillä mukaan seuraavat aforismikirjat: Karl Kraus: Myrkyn käyttöohje (Into 2014), Pauli Luoma: Kyynelkieli (Kesura 2005) ja Manne Tuomenoksa (Oppian 2024). Varsinkin wienilääisen Karusin (1874-1936) aforimeissa on vanhan maailman mukava klangi.

Sarjakuvan pauloissa yhäti

 

Sarjakuvat ovat aina kiinnostaneet. Nuorempana sotasarjat, Kuvitetut klassikot ja hetken myös Tenavat. Kaikenlaiset strippisarjatkin maistuivat. Myöhemmin albumit tai jopa sarjakuvaromaanit kiinnostivat.

Yksi suosikeistani oli/on edelleen italialaisen Hugo Prattin luoma hahmo Corto Maltese. Hänestä kertovat sarjakuvaromaanit ja -novellit ilmestyivät vuosina 1967 – 1988. Prattin kuoltua (1995), alkoivat käsikirjoittaja Martin Quenehen ja piirtäjä Bastien Vives tehdä uusia Corto Maltese -sarjoja. Albumien kannessa on Pratt yhtenä kolmesta tekijänimestä. Uusia seikkailuja on ilmestynyt jo neljä. Kaikki kuten Parttinkin albumit on suomennettu.

Corto Maltese – Musta valtameri (suom. Heikki Kaukoranta, Jalava 2024) on hauska hyppäys nykyaikaan. Alkuperäiset Corto Malteset sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle. Uutukaisessa nuori Corto Maltese seikkailee vuodessa 2001. Uutiset kertovat New Yorkin kaksoistorni-iskuista, mutta Cortolla on muuta mielessä. Tapahtumat saavat vauhtia Japanista ja päätyvät Peruun.

Corto Maltesessa viehätti niiden repliikkien ironinen tunnelma, historialliset hahmot ja perinteinen vaeltajaromantiikka, Corto on kapteeni ilman laivaa, onnensoturi. Prattin tavassa piirtää oli myös rentoutta, kerronnallista otetta, jota Viveskin tavoittelee.

Matkamuistoni ovat jatkossa mustekyniä

Päätin, että ostan matkamuistoiksi vain mustekyniä. Ensimmäisen uuden politiikan mukaisen ostoksen tein Funchalissa Madeiralla. Sieltä mukaan lähti Cross Bailey Light merpihkanvärisenä. M-terä kirjoittaa mukavasti. Tosin hoksasin vasta jälkeenpäin, että Cross käyttää omia mustepatruunoita eli niihin ei oikein sovi ns. universlit, jota moni muu käyttää. Omia patruunoita on myös ainakin Parkerilla, Lamyllä, Platinumilla ja Pilotilla, joten asia oli sinänsä tuttu. Kävin jälkikäteen ostamassa kuuden patruunan paketin varoiksi

Vinkki: hyviä kynäkauppoja Funchalissa ovat ainakin ABC A’rte (josta ostokseni tein), Papelaria Condessa ja Cartonada Papelaria Tecnica. Ne ovat lähekkäin tuomiokirkon ja jesuiittakirkon välisissä kortteleissa. Tarjolla erityisesti Shaefferia, Crossia ja Parkeria. Mutta hieman kauempana sijaitsevasta kauppakeskus Galleries Sao Lourencosta tein todellisen löydön.

Nimittäin minulla on yksi kynä-graali, Montblancin Writers Edition 1999 eli Marcel Proust. Sydän hypähti sieraimiin kun näin sellaisen hieman nuhjuisesta kynä/paperikauppa Julberissa. Sain ottaa sormituntuman ja kuvan. Ehdin jo elätellä ajatusta, että kynään olisi jäänyt pölyttymään vanha hintalappua. Ei toki. Kuvitteelliset ostoshaluni hyytyivät vilkaistuani hintaa: 2990 euroa. Huh ja huoh.

Graalini jäi sinne "suojahinnoittelun" taakse. Ostin liikkeestä kuitenkin nahkaisen (ruskea) kynäkotelon.

Julberin toinen liike löytyy kauempaa ostoskeskus Forum Madeiran takaa. Poikkesin siellä, mutta mustekynävalikoima oli olematon. Päädyin silti ostamaan fine linerin, Rotringin Tikkyn teräpaksuudella 1.0. Kotona olevat lyijytäytekynät ovat 0.5 tai 0.7.

Ylipäättään Madeiralla laatukynä maksavat sen verran kuin niiden EU:ssa tulee kivijalkakaupoissa maksaa. Toki netistä saa edullisemmin, mutta aina pitää laskea mukaan lähetyskulut. Niinpä maksoin Cross Bailey Lightista 43 euroa, vaikka netistä sen saisi noin kolmellakympillä, pari euroa yli tai ali. Mutta kun siihen lisää postimaksun, niin aika samoihin tullaan. Lisäksi jäisi uupumaan ostokokemus eikä kynä olisi matkamuisto.

Kuka saa varastaa ja keneltä?

 

Vuoden ensimmäinen romaani luettu. Rebecca F. Kuangin Yellowface (Teos, suom. Helena Bülow). Olipa hyvä ja raikkaan oloinen kirja, vaikka kuvasikin kirjallista varkautta, somevihaa ja -vainoa, amerikkalaisen kustannusmaailman ahdistavia koukeroita, intersektionalismia, rasismista...

Lähtötilanteessa menestyvä kirjailija Athena Liu kuolee illanvietossa ei-niin-menestyneen kollegansa ja ystävänsä silmien edessä. Ystävä, kirjan päähenkilö June Hayward, myöhemmin Juniper Song, nappaa asunnosta mukaansa keskeneräisen romanikäsikirjoituksen ja alkaa työstää sitä omissa nimissään valmiiksi. Kirjasta tulee myyntimenestys.

Samalla kiinalaisyhteisön someaktivisteissa herää epäily, että kirjan kirjoittaja ei ehkä olekaan valkoinen Juniper Song. Eikä edes saisi olla. Alkaa liki kauhukirjamainen tapahtumaketju.

Etukäteen oudoksuin kirjan englanninkielistä nimeä, mutta se sai nopeasti selityksensä ja rinnastuu käsitteeseen ”blackface”.

”Keltanaamaa” on mukava lukea, se vetää sisäänsä ja tarjoilee näkökulmia ja muuttuvia sympatiankohteita lukijalle. Kirjallisuudella on myös kulissinsa, joiden takana sattuu ja tapahtuu.