Aforismit ovat alkaneet kiinnostaa. Löysin kirjastosta niiden kirjoittamiseen tarkoitetun oppaan,
Markku Envallin Miten kirjoitan aforismeja. Sen on kustantanut Suomen aforismiyhdistys (2011). Kiinnostava johdatus aiheeseen. Envall on ehkä nykyaforistiikan isoin nimi, olkoonkin, että hän suosii sarjallisuutta ja fragmenetteja. Mutta siihen suuntaan aforistiikka kait menee, sillä klassiselle terävälle ajattomalle sanonnalle sanalaskujen hengessä ei enää ole niin paljon tilaa. Somellinen ilmatila on muutenkin sakeana pisteliäitä nokkeluuksia ja hyvää tarkoittavia elämänohjeita.
Koppasin kirjastokäynnillä mukaan seuraavat aforismikirjat: Karl Kraus: Myrkyn käyttöohje (Into 2014), Pauli Luoma: Kyynelkieli (Kesura 2005) ja Manne Tuomenoksa (Oppian 2024). Varsinkin wienilääisen Karusin (1874-1936) aforimeissa on vanhan maailman mukava klangi.
