Lamy 2000 - kaksi erilaista versiota

Lamy 2000 on yksi tunnetuimmista kynämalleista. Sitä pidetään myös yhtenä parhaimmista mustekynistä, eikä syyttä.

Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut perusmallinen, makrolonista tehty versio EF-terällä. (Makrolon on eräänlainen muoviyhdiste, polykarbonaatti).

Lamy 2000:sta on myynnissä myös metallinen, kokonaan harjatusta teräksestä tehty versio. Sellaisesta olen pikku hiljaa haaveillut ja silmiini osui kynä, jonka teräsuojus, hattu, oli pudonnut ja siinä oli iskemäjälkiä, Kauneusvirhe ei onneksi käytännössä haittaa toiminnallisuutta. Niinpä sain neuvoteltua kynälle sopuisan hinnan ja ajattelin: Anna palaa, rahaahan se vain on

Teräksisessä kynässä on M-terä eli medium, se kirjoittaa paljon leveämpää jälkeä kuin extra fine. Pidän myös kynän painosta, kirjoittaminen asettuu käteen mukavasti. Toki ymmärrän, että jonkun toisen mielestä kynässä on painoa liikaa peruversioon verrattuna

Ensimmäiseksi pyöritin mäntää Diaminen Aurora Borelis -pullossa ja täytin kynän revontulenvihreällä

'Erilaiset kynät, terät ja musteet tuovat kirjoittamiseen hauskaa jännitteisyyttä ja virkistävää vaihtelua.

Kirjoitin viitisen vuotta sitten Lamy 2000:sta tarkemmin otsikolla: Muotoiluklassikko kirjoitusvälineenä

Aforismit ilmatilassa

 

Aforismit ovat alkaneet kiinnostaa. Löysin kirjastosta niiden kirjoittamiseen tarkoitetun oppaan, Markku Envallin Miten kirjoitan aforismeja.  Sen on kustantanut Suomen aforismiyhdistys (2011). Kiinnostava johdatus aiheeseen. Envall on ehkä nykyaforistiikan isoin nimi, olkoonkin, että hän suosii sarjallisuutta ja fragmenetteja. Mutta siihen suuntaan aforistiikka kait menee, sillä klassiselle terävälle ajattomalle sanonnalle sanalaskujen hengessä ei enää ole niin paljon tilaa. Somellinen ilmatila on muutenkin sakeana pisteliäitä nokkeluuksia ja  hyvää tarkoittavia elämänohjeita.

Koppasin kirjastokäynnillä mukaan seuraavat aforismikirjat: Karl Kraus: Myrkyn käyttöohje (Into 2014), Pauli Luoma: Kyynelkieli (Kesura 2005) ja Manne Tuomenoksa (Oppian 2024). Varsinkin wienilääisen Karusin (1874-1936) aforimeissa on vanhan maailman mukava klangi.