Lukijan tärkein laskutaso on nimeltään yöpöytä. Teen paljastuksen ja kerron mitä minulla on tuolla pyhällä pöydällä. Uskallanko vai paljastanko samalla itsestäni liikaa?
No, luvattu mikä luvattu. Päällimmäisenä on Enrique Morielin tuore Ajattoman kaupungin varjot (Bazar). Se on parhaillaan aktiivisessa luvussa – hieman konstaileva sukellus Barcelonan myyttiseen historiaan ja monitasoiseen nykyisyyteen.
Kasan toisena on Nely Keinäsen Shakespeare Suomessa (WSOY). Kirjassa joukko kirjallis-teatterillisia ihmisiä kertoo suhteestaan suureen näytelmäkirjailijaan. Kirjasta olen lukenut vain johdannon. Ainon kyllä palata kirjan pariin. Se on hyvä yöpöytäkirja, sillä sopivan lyhyitä lukuja on monta.
Kolmantena on yöpöydän kasassa Aino Räty-Hämäläisen Arvoituksellinen muusa (Kirjapaja). Sen olen aloittanut, mutta jättänyt tilapäisesti kesken odottamaan sopivampaa hetkeä. Muusat eli inspiraatio kiinnostavat.
Neljäntenä pinossa on Pierre Bayardin parin vuoden takainen Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut (Atena). Mainio kirja, joka rohkaisee lukemaan ja jättämään lukematta. Tunnustan: sen olen lukenut.
Pohjimmaisena on Petri Saarikosken, Jaakko Tuomisen, Riikka Turtiaisen ja Sari Östmanin Funetista Facebookiin (Gaudeamus). Kirja on internetin kulttuurihistoria erityisesti suomalaisesta näkökulmasta. Kiehtovaa. Ostin kirjan viime vuonna Helsingin kirjamessuilta ja luin sen saman tien. Tai niin kuin yöpöydän kirjoja luetaan, pala kerrallaan unta vastaan taistellen. Jotenkin se on jäänyt pöydälle lojumaan, vaikka kirjat sen päällä ovat vaihtuneet moneen kertaan.
Mitä edellä mainitusta kasasta voi päätellä? Minkälainen olen?
Kerro mitä kirjoja sinulla on yöpöydälläsi, niin minä kerron kuka sinä olet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti