Kylässä tapahtuu rikos

Kumpi herättää enemmän kiinnostusta, Petri Sarhon vai metropoliitta Panteleimonin kirjoittama rikostarina? Kumpikin on kirjoittanut dekkarin, sillä he ovat samaa henkilö.

Sinänsä kirkonmiehen kirjoittama murhatarina eli ole poikkeuksellista – onhan pappi myös kuoleman, syyllisyyden ja oikeudenmukaisuuden ammattilainen. Oulun metropoliitta Panteleimonin Murha kirkonkylässä lienee ensimmäinen piispan Suomessa julkaisema dekkari.

Kirjan takakannessa sitä luonnehditaan määrittelyllä ”nostalginen rikosromaani”. Kerrankin kustantajan luonnehdinnat osuvat harvinaisen oikeaan, sillä Murha kirkonkylässä on vanhanaikainen kirja.

Lukijalla on pitkin matkaa olo kuin katselisi mustavalkoista Suomi-filmiä. Tunnelma on samalla tavalla camp ja huvittunut ja tapahtumat yhtä mukaansatempaavia.

Ehkä kerronnan kuvailevuus ja puheliaisuus, puhtoisuus ja jopa tyylittely on tarkoituksellista. Tiukkoihin sarjamurhaajadekkareihin ja kovaksikeitettyihin poliisiromaaneihin tottunut nykylukija voi helposti pitää Murhaa kirkonkylässä liiankin löysänä.

Varsinaisesti uskonnollisia teemoja Panteleimonin kirjassa ei ole, vaikka siirtokarjalaisten ortodoksisuus vilahtaa ja luterilaisella papinrouvalla on paikkansa juonikuviossa. Kirjan alussa löytyy ruumis, sillalta pudonnut (vai pudotettu) naistenmies. Päähenkilöiksi voisi nostaa rikoskomisario Jyrki Palokosken ja poliisinrouva Elisabeth Urhosen.

Sivujuonteena on yllättävä lyhyt kertomus rintamaoloista ja siellä tapahtuneesta homoseksuaalisesta raiskauksesta.

Kustantajalla, Myllalahti Oy:llä, on oma rikossarja, Murha-Myllä. Siinä ilmestyi toinenkin ”kylädekkari”, Pertti Koskisen Salaisuuksien kylä. Se esittelee poikkeuksellisen päähenkilön, erähenkisen sinkkuyksityisetsivä Maija Miilunkorven. 

Hän  saa tehtäväkseen selvittää 14-vuotiaan tytön kuoleman. Tapahtumapaikka on pieni kirkonkylä, jossa vaikuttaa vahva lestadiolainen herätysliike. Maijan oma tausta on tiukassa helluntailaisuudessa. Uskonnolliset teemat kulkevat ikään kuin uhkaavana taustakohinana kertomuksessa. Maija on rukoileva yksityisetsivä.

Kumpikaan Murha-Mylly ei kauheasti hetkauta, mutta oma kuriositeettiarvonsa niillä on. Miilunkorven tarinalle soisi jopa jatkoa.