Itsenäisyyspäivän kunniaksi rivejä runokirjoista ja yksi otos levyltäkin.
Teemana väljästi maa tai maanosa. Valikoima on syntynyt melko
sattumanvaraisesti kuten valikoimilla on
tapana, vaikka muuta väittäisi.
Nopea havaintoni on, että runoissa puhutaan helposti muista maista ja
paikoista kuin näistä kotoisista. Se lienee ylevämpää ja kultturellimpaa.
Todella paha tauti on syöpä / tai Amerikka sydämessä.
Matti Paavilainen: Mihin maailma tapahtuu (1968)
Euroopan ikkunoissa / vinkuu tuuli, taivaalla / lentävät Pickwik-kerhon paperit
Arto Melleri: Zoo (1979)
Helsingissä harva tuntee Immanuel Kantin, koska / Immanuel Kant eli koko
elämänsä Königsbergissä / eikä halunnut kasvaa isoksi vaan aikuiseksi.
Tommi Melender: Maaosa minussa (2003)
Ja tässä, täss’ on tämä maa, / ja kaikki suotuisaa: / vaikk’ onni mikä
tulkohon / maa, isänmaa se meille on. / Mi maailmass’ on armaampaa / ja mikä
kalliimpaa.
J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo, Maamme
(1846)
Olen itsenäinen kansalainen itsenäisen maan / Ihan itse nöyryytykset
kestää saan.
Heikki Harma (Hector: Tuntematon sotilas, 1978)
Täällä menee hyvin, puhetta riittää / ja kaupunki rapistuu ympärille:
idylli.
Jukka Koskelainen: Niin lavastetaan lännen taivas (2001)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti