Lentomatkalla Barcelonaan viime vuoden puolella aloin
lukea Jussi Valtosen Finlandia-palkittua romaania He eivät tiedä mitä tekevät
(Tammi). Sain luettua sen loppuun paluumatkalla tämän vuoden puolella.
Kirja on lukukokemuksena sidottu vieraaseen
kaupunkiin, sympaattisen ja miellyttävään – lämpötila 10 asteen molemmin puolin
ja aurinkoista. Mukava kaupunkilomailusää ja mukava istua hotellissa iltasella
hyväksi osoittautuneen kirjan ääressä.
Valtosta lukiessani tuntui kuin olisin lukenut
amerikkalaista kerrontaa. Tarina veti ja katse oli koko ajan omia kengänkärkiä
kauempana. Romaani tuli väittäneeksi jotain maailmasta ja ajasta jossa elämme.
Me emme taida sittenkään tietää mitä teemme ja minne olemme menossa. Tämän tiedon kanssa vuosi alkoi hyvin.
Valtosen lisäksi olen Finlandia-ehdokkaista lukenut
Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen (WSOY). Sekin oli hyvä, hallittu romaani,
mutta ymmärrän, miksi Valtonen veti pitemmän korren. Voittajalla oli enemmän
ikkunat auki ja aikalaisanalyysi kohdallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti