Romaania, elokuvaa ja teatteria voi käyttää elämän laboratoriona. Otetaan jokin tilanne, vahva luonteenpiire, asenne tai aate ja synnytetään sen ympärille toimintaa. Samalla voidaan tutkia lopputulosta. Esimerkiksi mitä seuraa kun psykopaatti menee naimisiin tai kuinka vihreä idealistityttö pärjää firman johtotehtävissä.
Myös psykologisia asioita voidaan näin tutkia. Itse asiassa lähes kaikki taide on tällaista voimien ja vuorovaikutusten ”tutkimista”.
Elokuvaohjaajana tunnettu Sakari Kirjavainen käsittelee romaanissaan Viereenkatsoja (Johnny Kniga) eksistentialismia ja irrallisuutta. Päähenkilö, Mikael Arvid Skipparson, on tämän aatteen/ajattelusuunnan/ismin kantaja. Hänen elämänasenteensa on itsekeskeisyys, eikä hän osaa sitoutua.
Mutta mitä tapahtuu, kun tällainen asenne lukitaan sairaalasänkyyn? Irrallisesta tulee kiinni oleva. Itsenäisestä toisten varassa elävä. Eikä tässä kaikki, naapurisängyn potilas on kärttyisä uskovainen.
Viereenkatsojassa käydään pitkiä elämänkatsomuksellisia keskusteluja. Välillä Skipparsson muistelee kadonnutta rakkauttaan vakavasti sairaaseen Kerstiniin. Heillä oli myös yhteinen lapsi.
Kun päähenkilö edustaa selkeästi jotain aatetta, on lopputulos kirjailijan vastuulla. Laboratoriokokeen lopputulos on kirjoittajan taidoista kiinni. Hänen tarinankertojan lahjansa joutuvat koetukselle. Henkilöiden on oltava myös muuta kuin edustamansa aate. Uskottavia, psykologisesti kompleksisia, mutta riittävän johdonmukaisia.
Kirjavainen selviää testistä, joskin muutamassa kohdin jäin kysymään, onko kerronnassa kyse ironiasta, päähenkilön kaihomielisyydestä ja jälkikäteisestä romantisoinnista vai kirjailijan liiallisesta rakastumisesta henkilöihinsä (hän kaunistelee, kirjoittaa kuvat muutamin paikoin epäuskottaviksi).
Ismit rasittavat fiktion henkilöitä, mutta ovat myös liikkeellepaneva voima.
Kirjavaisen esikoisromaaniin on myös päässyt mukaan tietoista hämärtämistä, lukijalle annetaan paljon mahdollisuuksia tulkintaan, erityisesti kirjan lopussa.
Jotain Viereenkatsojan elämänkatsomuksellisesta virittyneisyydestä kertoo, että Kirjavainen on leikkisästi todennut, että hänen pitäisi tehdä sille rinnakkaisteos tai jatkososa: Vierelläkulkija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti