Sofi Oksanen sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Puhdistus (WSOY)voitti. Hävettää. En ole kirjaa lukenut.
Harva romaani on viime vuosina puhuttanut ihmisiä ja mediaa yhtä vilkkaasti kuin Puhdistus (sitä on ostettu jo 142 000 kappaletta). Samalla Sofi Oksasesta on tullut vakavasti otettava kansallinen kulttuuripersoona. Lisäksi Puhdistus on oikeasti hyvä romaani. Olen kuullut riittävän monen lukijan todistavan asiasta.
Puhdistus on kyllä kirjahyllyssäni. Perheen naiset ovat sen lukeneet ja poikani kuunnellut sen äänikirjana. Vain minä hölmö olen ilman.
Yksi (lapsellinen) kulttuurikritiikin periaate on, että kaikki, mistä tulee suosittua, on huonoa. Hienostelevasti voisi puhua avantgardistisesta näkemyksestä, joka haistaa vain uuden ja kokeilevan, mutta kun suuri yleisö syttyy asialle, on avantgardisti jo karistanut pölyt kengistään. Minun kohdallani ei kyse ole tällaisesta asennoitumisesta, vaan ajan puutteesta. Kaikkea kiinnostavaa ja hyvää ei pysty lukemaan.
Puhdistus on kuulunut listalle ”kirjat jotka luen ensi tilassa kun löytyy sopiva hetki”. Olisiko se hetki nyt?
Vilpitön vastaus otsikon kysymykseen kuuluu, että pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti