Kirjallisuuden erityinen alalaji ovat kirkolliset kirjat, kuten kirkkokäsikirjat, Raamatut, erityisesti vihki- ja rippi-Raamatut sekä virsikirjat. Viimeksi mainitut ovat sekä musiikki- että hartauskirjallisuutta. Lisäksi virsikirjaan sisältyy vahva kaunokirjallinen ja luova panos. Virret ovat runoutta.
Ensi vuonna Suomen ev.lut. kirkon nykyinen eli vuoden 1986 virsikirja täyttää 25 vuotta. Vieläkin moni puhuu ”uudesta virsikirjasta", jota on niin vaikea oppia laulamaan.
Päätös virsikirjan uudistamisesta tehtiin 1973 eli koko homma kesti 13 vuotta. Prosessi on vahvasti 70-lukulainen kasarimaustein.
Koska on aika aloittaa uuden 2000-luvun virsikirjan uudistaminen? Ei ehkä ihan vielä, mutta viimeistään 2020-luvulla, sillä jos prosessi kestää saman minkä edellinen, niin nykyinen "virsari" ehtii hyvin yli 50 vuoden ikään ennen kuin saa/joutuu antamaan tilaa toisenlaiselle riimittelylle ja sävelkuluille.
Toukokuun alussa luerilaisen kirkon kirkolliskokouksessa otettiin jo varovainen askel kohti virsikirjan päivitystä. Kirjailija, virsirunoilija itsekin, Anna-Mari Kaskinen nimittäin teki edustaja-aloitteen virsikirjan lisävihkon valmistelusta. Kaskinen sanoi seurakunnissa toivottavan lisää erityisesti joulua ja pääsiäistä sanoittavia virsiä sekä erilaisuuden kohtaamista ja uudella tavalla kristinuskoa sanoittavia virsiä. Lisäksi tarvetta on uusille nuorten ja varhaisnuorten virsille.
Samassa yhteydessä muistutettiin, että nykyisestä virsikirjasta puuttuvat myös esimerkiksi avioliiton vuosipäivään, isänpäivään tai rakkaussuruun liittyvät virsiteemat.
Ja puuttuvat sieltä myös parisuhteen siunaamiseen liittyvät teemat.
Edustaja-aloite ei vielä tarkoita koko virsikirjan uudistustyön aloittamista. Kunhan saadaan ensin muutama lisävihkon koevedos kansan käsiin – ehkä vuonna 2015?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti