lauantai 31. heinäkuuta 2010

Lukemista hätähousuille

Valitut Palat teki aikoinaan lyhennelmiä tunnetuista kirjoista. Sittemmin näitä kiireisille ja nykyihmisille tehtyjä lyhennelmiä on tullut paljonkin, pikkulasten satuja myöten. Eihän kukaan jaksa kuunnella Andersenin tai Grimmin veljesten juttuja alkuperäisversioina... No, onneksi ehkä joku vielä jaksaa.

Henrik Lange on toteuttanut kaunokirjallisen pakkaamisen sarjakuvan keinoin kirjassaan 90 kirjaklasikkoa kiireisille (WSOY).

Neljällä kuvalla Lange kertoo kaiken olennaisen muun muassa Umberto Econ Ruusun nimestä, Gabriel Garzia Marquesin Sadan vuoden yksinöisyydestä ja J.D. Sallingerin Siepparista ruispellossa. Vai kertooko siitenkään? Joidenkin kirjojen kohdalla lukija saattaa hörähtää, jos tuntee kirjan entuudestaan. Ihan aina ei kyllä selviä kirjan pointti. Mukana on myös vähemmän tunnettuja klassikkoja.

Raamatustakin Lange selviää neljällä kuvalla ja tekstillä. Vaan tuleeko olennainen sanottua? Uusi testamentti esimerkiksi on tekstitetty näin. "Pikakelauksella: Jumalan poika Jeesus syntyi (lomaa) ja kuoli ristillä syntiemme tähden (lomaa)."

Raamatusta on iät ja ajat ilmestynyt erilaisia lyhennelmiä. Pari vuotta sitten Michael Hinton teki pienoiseksi bestselleriksi nousseen kirjan Raamattu 100 minuutissa (Suomen Lähetysseura).

Vaan voiko kaiken lyhentää? Lehtien toimituksissa editoijat käyvät pelotta tekstin kuin tekstin kimppuun ja lyhentävät sen käytettävissä olevaan tilaan. Lukija kiittää ja tuskin kirjoittajakaan valittaa. Harva meistä tuottaa niin kuolematonta tekstiä, että se ei tiivistämisellä paranisi.

Mutta tietysti harkittu sanataideteos on eri asia kuin lehtijuttu. Vaikka kyllä harkitun teoksen takanakin on usein editointia, lyhentämistä ja tiivistämistä, rakenteen muuttamista ja näkökulmien etsintää.

Kirjat eivät synny, ne synnytetään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti