Motto: Koska totuudella ei ole tyylilajia, myös viihteen keinoin voi kertoa todellisuudesta ja totuudesta. Ja sitten asiaan.
Turkulaisen Kirsti Ellilän edellisessä kirjassa Pappia kyydissä (Karisto 2009) kerrottiin naispappeuden vastustajan perheestä. Mies huseerasi papillisella itsevarmuudella yhteisössä, joka muistuttaa Paavalin synodia tai Luther-säätiötä. Kiltistä teologivaimosta, Matleenasta, tuli kuitenkin pappi - mutta kutsumuksella on aina seurauksensa.
Ellilään voi yrittää lyödä leiman viihdekirjailija. Mutta tässä tapauksessa leima ei turhenna mainiota tarinaa, joka kurkistaa hieman ilkikurisesti seurakunnallisen ja kirkollisen elämän sisäpiireihin ja sänkykamareihin.
Pelastusrenkaissa (Karisto 2010) Matleena on eronnut miehestään ja osallistuu myös eroryhmään (josta revitään tarkkaa huumoria) ja tapaa itseään selvästi nuoremman miehen. Matleenan omat rajoitukset ja syntikäsitykset tulevat vastaan, kun ystävätär ilmoittaa ihastuneensa naiseen. Liberaalistakin löytyy konservatiivi.
Pappia kyydissä ja Pelastusrenkaat muodostavat herkullisen keveän ajankuvan. Kirjat ovat luistavasti kirjoitettua puolivakavaa viihdettä, ja mikä parasta, siinä kunnioitetaan kaikkia osapuolia. Ex-puoliso Aulis on sympaattinen tossukka ja Matleena osaa olla myös vähemmän sympaattinen sankaritar. Tarinasta ja sen henkilöistä löytyy sopivasti sävyjä.
Mainittakoon, että ainakin "Matleena-trilogian" (tiettävästi Ellilä suunnittelee kolmattakin osaa) ensimmäisen osan taustalla on tositarina, naispapin alun perin blogeissaan kertoma. Ellilä sai tausta-aineistoksi käyttöönsä kyseisen turkulaisen naispapin tekemän käsikirjoituksen, jonka kustantamot olivat torjuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti